Kuva otetu 14.10. Siguldassa, jossa kävin ensimmäistä kertaa ihastelemassa ruskaa ja jylhiä maisemia.
Syksy on kulunut nopeasti ja 6. semesterikin on jo puolivälissä. Lukukausi on kerrankin alkanut astetta rennommissa merkeissä, mikä on tietysti otettu ilolla vastaan ensimmäisen parin vuoden rypistyksen jälkeen.
Lukujärjestys on koostunut viime lukukauden jatkumona korva-nenä-kurkkutautien kurssista, kardiologiasta, farmakologiasta sekä valinnaisesta latviankielestä. Uusina kursseina tänä syksynä alkoivat kuntoutuksen perusteet, ympäristötieteen kurssi (poikkitieteellinen kurssi mm. ilman, veden ja ruoan laadun mittaamisesta) sekä kliinisen hoidon peruskurssi (aseptisen työjärjestyksen ja erilaisten sairaanhoidollisten toimenpiteiden harjoittelua). KNK- ja kuntoutuskurssien päätyttyä lokakuussa tilalla jatkuvat kirurgian jatkokurssi sekä ihkauutena kurssina genetiikka, joka aiempina vuosina ei ole kuulunut 6-semman opintosuunnitelmaan.
Eniten työtä on tähän asti teetättänyt farmakologia, josta on ollut jo kaksi isoa välikoetta. Myös joulu- ja tammikuusta on tulossa kiireiset, sillä lähes kaikista kursseista on tiedossa loppuexami.
Mielenkiinnolla odotan myös tulevia viikkoja, sillä ensimmäistä kertaa pääsemme pidemmäksi aikaa koko loppusemman ajaksi mukaan varsinaiseen kliiniseen työhön. Oman paikan sain gastroenterologian puolelta. :)
SM-maraton kisattiin viime lauantaina Joutsenossa: kotiintuomisina oli jälleen mestaruuus uudella ennätysajalla 2.21.59!
Edellisessä postauksessani kirjoittelin Kalevan Kisojen jälkeen alkaneesta 2kk:n mittaisesta valmistautumisesta, joka huipentui tähän kisaan. Jakso oli juoksumääriltään maltillinen, mutta valmistavat harjoitukset menivät kaikki nappiin. Marakunto pääsi näin siis kehittymään isoin harppauksin. Kovat harjoitukset sisälsivät loppujen lopuksi varsin vähän pitkiä maratonvauhtisia pätkiä. Vauhtina 3:20/km alkaa olla jo sen verran kovaa, että treeneistä voi muodostua ennemminkin kuluttavia, jos palautumiseen ei syystä tai toisesta pysty panostamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ollen täyttä varmuutta omasta tämänhetkisestä potentiaalista ei suoraan ollut olemassa, vaan itseluottamus maratonille piti rakentaa vertaamalla samantyyppisten harjoitusten kulkua viime vuoteen, jolloin matka kulki 2.23.06. Luotto oli siis hyvä mestaruuden puolustamista ajatellen, vaikka mukana olivat mm. 2.19-mies Aki Nummela sekä koko kesän hyvin kisaan valmistautunut Antti-Pekka Niinistö.
Kisaviikko ei enää paljoa juoksua sisältänyt: tiistaina radalla 2x2000m 6.05 + 3x400m 69-67", pal. 2', ja muuten kevyttä verryttelyä. Alunperin minulla piti olla vielä koulua koko perjantaiaamupäivän, mutta onneksi sain järjestettyä sen vapaaksi. Yksi stressitekijä vähemmän matkustuspäivään. Lento Helsinkiin ja sieltä hyppäsin suoraan Lappeenrantaan menevään junaan. Valmentaja-Antero oli vastassa asemalla, josta jatkoimme kohti kisapaikkaa Joutsenoon. Keli oli vielä kisa-aaton iltana tyyni ja lämmin, mutta juuri kisapäiväksi ennustettu Mauri-myrsky aiheutti hieman päänvaivaa. En kuitenkaan antanut olosuhteiden liikaa häiritä latautumistani; keli olisi kaikille sama.
Kisa-aamuna ilma oli koko ajan viilenemään päin. Puut alkoivat puuskissa olla jo luokilla, mutta onneksi pahin myrskynsilmä jäisi Länsi-Suomeen. Huononeva, tuuliseksi ja sateiseksi muuttuva keli tulisi joka tapauksessa vaikuttamaan kisan kulkuun.
Startti tapahtui urheilukentällä, missä ensimmäinen kilometri juostiin rinkiä ympäri ajassa 3:13. En yleensä ikinä katsele maratonilla kilometriaikoja kisan aikana vaan annan vauhdin muotoutua päivän kunnon mukaan. Oma fiilis tuntui kuitenkin heti alusta alkaen hyvältä, joten irtaannuin muista jo heti 500 metrin juoksun jälkeen. Pojat kaiketi pitivät siirtoani tuohon keliin erittäin reikäpäisenä eikä peesipaikka kelvannut tuulesta huolimatta.
Kisan toinen tonni tuli pitkään ylämäkeen 3:23. Tämän jälkeen mäen päällä kierrettiin karkeasti kahdeksikon muotoinen, n. 13km:n mittainen suhteellisen tasainen peruslenkki kolmeen kertaan. Myötäiset pätkät pyrin juoksemaan mahdollisimman kovaa sietokyvyn ylärajoilla (3:10/km), kun taas navakoilla vastatuulipätkillä oli parempi antaa hieman löysää (3:25-3:30/km), jottei juoksisi itseltään jalkoja alta. Onneksi reitti kiemurteli sen verran puuston suojassa, että suorat vastatuulipätkät eivät muodostuneet liian pitkiksi ja raskaiksi. Lähinnä kymmenien kierroksella ohitettavien ja edestakaisella pätkällä vastaantulevien juoksijoiden kanssa sai koko ajan olla skarppina.
Seuraavat kilometrit tulivat oman kellon mukaan 3:18, 3:20, 3:19, 3:15, 3:13, 3:12, 3:15, 3:19, 3:17, 3:17, 3:16, 3:15, 3:13, 3:16, 3:15, 3:17, 3:18, 3:17, 3:15, ja puolimatkaan 69:45. Meno tässä vaiheessa oli vielä hyväntuntuista, mutta alun herkkyys alkoi olla mennyttä. Eroa Nummelaan ja Niinistöön oli jo toista minuuttia, mutta tiesin jälkimmäisestä vastatuulivoittoisesta puoliskosta tulevan pitkä. Seuraavat kilometrit 3:20, 3:20, 3:18, 3:22, 3:20, 3:23, 3:19. 3:21, 3:21.
30 kilometriin tultaessa meno alkoi tuntua todella työläältä. Enää ei ollut täyttä varmuutta siitä, kuinka etureidet tulisivat kestämään. Pystyin kuitenkin taistelemaan vikat 12km pahemmin hyytymättä eikä ero takana tuleviin päässyt kaventumaan: 3:23, 3:24, 3:22, 3:24, 3:27, 3:28, 3:32, 3:27, 3:26, 3:28, 3:32, 3:23 alamäkeen stadionille, ja loppu 500m radalla kirien. Onnekseni sekunnit olivat tällä kertaa puolellani, ja ennätys painui juuri ja juuri alle 2:22:n. Nummela nappasi hopeaa ajalla 2.23.36 ja krampeista kärsinyt Niinistö taisteli maaliin kolmantena ajassa 2.29.45.
Mestaruus oli itselleni jo kolmas neljän vuoden sisään, mutta tästä huolimatta pitkän projektin onnistuminen maistui jälleen erittäin hyvältä. Kuitenkin jokainen tähänastinen maraton on ollut uniikki omine haasteineen: siinä missä viime vuonna keli oli täydellinen ja kulku leikittelevän helppoa 40km:iin asti, oli valmistautuminen sen sijaan hankala pitkällisen lonkankoukistajavamman vuoksi. Tänä vuonna valmistauminen puolestaan sujui lähes ongelmitta, mutta kisa itsessään oli erittäin raskas myrskyn ja reilun 'positive splitin' vuoksi.
Kiitokset vielä Anterolle ja Teemulle huollosta kisan aikana ja lisäksi Anterolle erinomaisesta valmennuksesta! Nyt on vuorossa hengähdystauko juoksutreeneistä ja jälleen enemmän keskittymistä opintojen pariin.
Jyväskylän Kalevan Kisojen jälkeen pidin viikon verran kesälomaa: suunnitelmana oli vierailla ensimmäistä kertaa kesäaikaan Lapissa enon luona Enontekiöllä. Varsinkin nuorempana kilpahiihtoaikoina Lapissa tuli käytyä tiuhaan 1-2 kertaa vuodessa, mutta kaikki reissut painottuivat joko joulun tai pääsiäisen seutuun. Ekaa kertaa koettu Lapin yötön yö teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen, varsinkin kun kelit osuivat kohdilleen!
Treenien puolesta ei ollut juuri tämän enempää aikaa jäädä laakereille makaamaan, sillä syksyn päätavoitteeseen SM-maratoniin ei ollut enää kahtakaan kuukautta aikaa. Siinä missä heti toukokuisen Riga Marathonin jälkeen harjoittelussa oli pienen tapaturman seurauksena (nilkan pyörähtäminen) huono kierre pitkälle heinäkuun alkuun asti, sain heti Kalevan Kisojen jälkeen vahvan nousukunnon päälle. Kunto onkin noussut kiitettävästi viikko viikolta: tänä vuonna avainasemassa ovat olleet pitkät harjoitukset erittäin mäkisissä maastoissa. Samaa taktiikkaa toteutin myös valmistautuessani vuoden 2015 SM-maratonille, joka käytiin raskaalla Pyhtään reitillä. Myös vauhdit näissä treeneissä ovat olleet aiempaa reippaampia, mutta hyvän kierteen ollessa päällä näitä on uskaltanut sisällyttää ohjelmaan.
Varsinaisesti mitään määrällisesti kovempia harjoitusviikkoja ei tähän jaksoon kuulunut - palautumisen varmistamiseksi: olin nimittäin ensimmäistä kertaa koko elokuun töissä amanuenssina, ja heti tämän perään opinnot ovat jatkuneet Riiassa 6-semman muodossa. Kiitos vielä mahtavalle henkilökunnalle, joka auliisti jaksoi opastaa kuvantamisen saloihin!
Kaiken touhun ohella elokuuhun mahtui myös kolme harjoitusluontoista kilpailua: 21.8. Elokuun Kisat Harjulla, jossa juoksin soolona viimevuotiseen tapaan 10,000m. Vuosi sitten ratakymppi kulki pintakaasulla 31.08, joten uskoin sub-31:n olevan mahdollisuuksien rajoissa työpäivän päällekin juostuna. Keli oli kuitenkin tällä kertaa varsin tuulinen, joten aivan yhtä helpolla en päässyt: vikan 3km:n raaston ansiosta sain kuitenkin kirittyä alle tavoitteena olleen 31 minuutin (30.51), mikä osoitti kuntokäyrän suunnan olevan oikea. Ohessa Miikan tekemä hauska video kisasta:
Neljä päivää ratakympin jälkeen suuntasimme Miikan kanssa jo seuraavaan kisaan, joka oli Konttihölkkä Saarijärven Konttimäessä. Seutu on Keski-Suomen korkeimpia; järjestäjät olivatkin etukäteen varoitelleet reitin rankkuudesta. Itse osallistuin 16km:lle Miikan tyytyessä 9km:n kisaan. Reitti oli totta vie ehkä rankin koskaan, mutta n. 3:30/km-keskivauhdilla saimme hyvän harjoituksen aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan idyllinen kisa hyvine palkintoineen, ja pääsimmepä maalissa haastelemaan vanhan 2:15-maratoonari Matti Vuorenmaan kanssa:
Maakunnan hölkkäkierros jatkui seuraavan viikon perjantaina Pylkönmäellä Sakun Hölkässä. Työt ja treenit painoivat kieltämättä jaloissa, mutta keli oli sen verran täydellinen, että päätin yrittää juosta kovaa aikaa ja Miikan nimissä olevaa reittiennätystä vuodelta 2013. 7km:n mittainen mäkinen reitti taittui ajassa 22.46, mutta jäi uupumaan vaivaiset 2 sekuntia ennätyksestä. Hyvä treeni joka tapauksessa, ja kiva oli jälleen kisata Pylköllä. Edellinen kerta oli n. 20 vuotta sitten nappulana!
Alla vielä kootusti treenejä valmistavalta jaksolta. Katsotaan mihin ne riittävät viikon päästä Joutsenon SM-maratonilla. Kisasta on ainakin ennakkoon luvassa kovatasoisin vuosikausiin, sillä mukana on mm. alle 2.20-aikoja liukuhihnalta naputellut vuoden 2016 suomenmestari Aki Nummela, keväällä puolikkaalla ja maastoissa nokittanut Antti-Pekka Niinistö sekä Kalevan Kisoissa yhdellä sekunnilla edellä ollut Matti Rauma. Ja viimeksi kun Joutsenossa kilpailtiin v. 2014 (ympyrä sulkeutuu!), niin Rauma oli ilmoittautuneista paras sijoittuen hopealle. Mielenkiintoisista asetelmista lähdetään siis puolustamaan viime vuoden mestaruutta!
VKO 29
TO
Kalevan Kisat, Harju: 10,000m 5:s 31.36, kova hellekisa, +26°C.
Pitkään ja hartaasti odotetut koti-Kalevan Kisat Jyväskylässä alkavat olla ohi, kun viimeistä kilpailupäivää vielä tänään viedään. JKU oli loihtinut Harjulle kerrassaan mainiot karkelot. Loistavien kelien ja hyvin luotujen Keski-Suomen omien urheilijoiden menestysodotusten ansiosta kenties ainoa ongelma (joskin positiivinen sellainen) oli ahtaaksi jääneet katsomot, jotka suorastaan pullistelivat väkeä. Eikä yleisön tarvinnut pettyä, sillä heti torstaina alkanut mitalisade ropisi Jyväskylän ohella ainakin Saarijärvelle, Jämsään ja Äänekoskelle.
Vesipistettä tuli hyödynnettyä joka kierroksella.
Oma 10,000 metrin kisa juostiin jo torstai-iltana. Aikataulua suunniteltaessa ajatuksena oli, että torstaina kisa päästäisiin käymään läpi mahdollisimman myöhään illalla, jolloin keliolosuhteet olisivat viileämmät. "Hintana" tälle oli mediapimento TV:ssä, kun YLE ei valitettavasti torstain juoksuista lähetystä tee (Live-kuva YLE Areenassa ei paljoa resursseja veisi?).
Viileästä kelistä ei kuitenkaan juuri voinut puhua, sillä torstai sattui olemaan se loppuviikon pahin hellepäivä. Vielä iltakahdeksalta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja lämpöä varjossa oli yli 26 astetta - siis perinteinen Kalevan Kisojen kympin keli (keskimäärin neljänä vuotena viidestä?!). Tämä ei tietysti nostattanut tällaisen kehnon hellejuoksijan omia menestysodotuksia. Onneksi kisajärjestäjät tekivät kaiken voitavansa: takasuoralla tarjolla ollut kylmä vesi, pesusienet ja suihku kantoivat ainakin minut kisan läpi.
Oma ratakunto ei ole viime vuosina enää ollut kovinkaan timanttinen koulukiireistä ja vähemmästä ratajuoksuun panostamisesta johtuen. Kesän ensimmäisen ratatreenin tein pari viikkoa aiemmin, ja kaudenavaus helteisissä aluemestaruuskisoissa Seinäjoella oli viimevuotiseen tapaan varsin kehno (5000m 15:34). Uskoin kuitenkin ratatuntuman parantuvan nopeasti, joten asetin kalevalaisiin tavoitteeksi 75 sekunnin kierrokset, mikä tekisi loppuajaksi 31:15. Kolmen kärkikaverin jäätyä kisasta pois arvioin ajan riittävän pisteille.
Kisa meni täysin käsikirjoituksen mukaan, eli kovaa vitosen tänä vuonna tahkonut kaksikko Piesanen-Kekki lähti helteestä huolimatta pitämään tasaista kolmen minuutin vauhtia. Kuka siihen vauhtiin erehtyisi mukaan, tulisi varmasti ennemmin tai myöhemmin selkä edellä vastaan. Seurakaveri-Manninen jäi seuraavana taistelemaan pronssista vetäen Charichan mukaansa. Oletin Rauman, Nummelan ja Keron olevan suunnilleen samassa kunnossa itseni kanssa, joten meidän kesken muodostui kisan pääjoukko, joka päätyi vetämään juurikin noita 75 sekunnin kierroksia.
Miika + 2xJaakko!
Kuva: Pentti Virmalainen
6 kilometriin tultaessa helle alkoi kuitenkin tehdä tehtävänsä ja vauhti alkoi hyytyä n. 1-2 s per kierros. Rauma ja Nummela kiristivätkin tässä vaiheessa tahtia useamman sekunnin per kierros. Pelkästään seuraavan kilometrin aikana eroa välillemme tuli peräti 10 sekuntia. Sain kuitenkin vikalle 2km:lle henkisesti lisää voimia siitä, kun näin Charichan hyytyneen selän tulevan vauhdilla vastaan. 9 kilometriin tultaessa olin jo imenyt Nummelan takaisin kiinni, mutta eroa Raumaan oli yhä samat 10 sekuntia. Viimeisen kierroksen kirin raivoisasti, mutta Rauma oli tilanteen tasalla eikä ollut loppusuoralla yllätettävissä.
Kaksi ensimmäistä sijaa meni odotetun selvästi Piesaselle (30:09) ja Kekille (30:27). Henrille maistui pronssi hyvälle (31:10), ja hyvää JKU-panosta täydensimme Miikan kanssa 5- ja 8-sijoillamme. Oma tulos 31:36 tyydyttää ollen pieni henkilökohtainen torjuntavoitto, sillä varmaan ensimmäisen kerran ikinä hellekisa tuli nyt hyvin loppuun asti ilman hyytymistä.
Keskisuomalainen antoi kisoille hyvin näkyvyyttä
Seuraavan kerran ratakymppiä on tarjolla Harjulla Elokuun Kisoissa tiistaina 21.8. Silloin tilauksessa 10 astetta viileämpää keliä!
5-semma on viimein päätöksessään! Mennään jo pitkästi heinäkuuta, eli tästä lukukaudesta muodostui ennätyspitkä tähänastisista opinnoista. Varsinaisia loppu-exameita ei tälle kesälle ollut kuin kaksi (patologia ja genetiikka), mutta molemmat niistä oli aikataulutettu vasta aikaisintaan kesä-heinäkuun vaihteeseen.
Myös kulunut kevät teetätti toki paljon työtä, mutta samalla tavalla ei tullut niin sanotusti äitiä ikävä kuten 3- ja 4-semman aikana. Pääsiäisestä eteenpäin välikokeita oli paria poikkeusta lukuun ottamatta joka viikko. Ne oli kuitenkin kaikeksi onneksi aikataulutettu vähemmän hektisesti, eli viikkoa kohti kokeita ei ollut yhtä enempää.
Kursseista kirurgia vaihtui korva-, nenä- ja kurkkutauteihin, ja reumatologian tilalle tuli genetiikan kurssi onkologian perusteista. Muut kurssit jatkuivat normaalisti: kardiologia, farmakologian parit välikokeet (puuduttavaa, mutta samalla mielenkiintoista avaten kokonaan uuden maailman), sekä lisäksi patoanatomian ja -fysiologian neljät välikokeet.
Patologiasta oli siis lukukauden lopuksi erittäin työläs loppu-exami, joka sisälsi tämän ja viime vuoden kurssit (yht. 10 välikoetta). Koe käsitti 150 monivalintaa, 2 patologin mikroskooppinäytettä ja 2 sisätauteihin kuuluvaa käytännön casea.
Nyt on kiva fiilis jäädä lomille: ehdin pikaisesti latailemaan akkuja ennen Kalevan Kisojen kymppiä, joka juostaan 19. päivä. Touko-kesäkuussa ei ollut mitään saumaa radalla kisailuun, joten yhden kuntopiikin taktiikalla mennään... 😀 Elokuussa puolestaan odottaa ensimmäiset kesätyöt valkotakissa!
Sunnuntaina jännitettiin jälleen lähtövaatteen alla, kun vuorossa oli alkukesän kohokohta täällä Riiassa: Latvian satavuotisjuhlakilpailu Lattelecom Riga Marathon. Viimevuotiseen tapaan päädyin osallistumaan kympille, jossa voitto olisi jälleen mahdollinen viime vuoden 2-sijan jatkoksi.
Kymppi starttasi klo 12:30, mutta onneksi kuumuus ei tällä kertaa ollut liian paha, vaikka aurinko paistoikin pilvettömältä taivaalta (+18°C) välistä kohtalaisen pohjoistuulen säestämänä.
Ennakkoon tiesin Latvian kovimpien tykkien starttaavan aamun mestaruusmaratonille ja puolikkaalle, joten taktiikaksi muodostui lähteä vauhdittamaan kisaa kärjessä. Tuoreessa muistissa oli kuitenkin viime vuoden paha kanttaaminen 4 kilometriin ekalle isolle sillalle 3 min/km -vauhdista, eli tämä olisi nyt syytä ottaa napsun verran hitaammin.
Homma menikin täsmälleen suunnitelman mukaan: kilsat vahvalla fiiliksellä 3.01, 3.01, 3.02, sillalle 3.11, ja kääntöpaikalle mäen päälle 3.11. Tämän jälkeen alkoi pitkä vastatuuliosuus: mäki alas ja kiipeäminen takaisin sillalle 3.11, ja sitten silta alas ja Meirovica Bulvarista keskustaan 3.06. Tällöin peesissä pysytellyt Viron Karel Hussar iski uutta vaihdetta silmään. Eroa syntyi n. 10 m, joka oli ratkaiseva siirryttäessä Brivibas Bulvariksen kilometrin mittaiselle hivuttavaa nousua olevalle luotisuoralle vastatuulipätkälle. Tässä vaiheessa olin kaverin vedosta niin puuduksissa, että oli pakko tyytyä kolmantena rimpuilleen latvialaisen peesiapuun. Oloni tokeni, mutta vauhti tippui kuitenkin liikaa (3.15). Juuri ennen pitkän suoran päässä olevaa kääntöpaikkaa kiristin tahtia ja tinttasin kaikki irti vikalle 2km:n myötätuulialamäkipätkälle. Se tulikin erittäin hyvin 3.02 ja 2.57, mutta eroa maalissa kisan voittaneeseen virolaiseen jäi silti 9 sekuntia (Polarin dataa kisasta).
Oma aika 31.36 jäi 7 sekuntia viime vuonna juoksemastani ennätyksestäni. Voiton karkaaminen jälleen kerran ja enkan päällitys tietysti kismittivät, mutta olosuhteet ja vauhdinjako huomioiden kisa oli sentäs huomattavasti parempi ja tasapainoisempi kuin viime vuonna. Kiitos kaikille tutuille kannustuksesta: jälleen oli mahtava fiilis juosta kotikentällä!
Kolme viikkoa SM-maantieltä SM-maastoihin tarjosi sopivan tauon palautumiselle ja harjoittelulle. Oman taistelufiiliksen jäätyä puolikkaalla aavistuksen laimeaksi oli maastoissa tarkoitus ladata kaikki peliin ja päästä tiukemmin haastamaan kärkeä.
Perniön kisareitti oli vedetty paikallisen Melassuon kuntoradan latupohjille. Kuuteen kertaan kierrettävä pitkähkö 2km:n kierros (2,1km) oli päällystetty kovaksi tampatulla kivituhkalla, jossa piikkarit olivat kuitenkin mielestäni oikea valinta. Tekonurmelta alkaneen reitin ensimmäiset 800 metriä olivat kumpuilevaa loivasti alaspäin viettävää mäkeä. Tätä seurasi varsin jyrkkä, reilut 200 metriä pitkä ylämäki. Takaisinpäin tullessa reitti teki vielä pienen ketunlenkin terävälle kumpareelle ennen loppualamäkeä maaliin tai uudelle kierrokselle. Pitkästä aikaa moneen vuoteen kyseessä oli siis yllättävän tiukka reitti, joka muistutti profiililtaan Nivalan SM-maastoja v. 2011 (pl. Nivalan pehmeämpi alusta). Menestystä saattoi olla tiedossa vain jos oli riittävän palautuneessa tilassa eikä sortuisi alussa liian kovaan alkuvauhtiin. Onneksi kisaviikko sattui koulun suhteen olemaan Vapun ja Latvian itsenäisyyspäivän vuoksi normaalia kevyempi, joten pääsin lähtemään tulevaan koettelemukseen Vierumäkeä luottavaisemmin mielin.
Kisan alkukierrokset menivät tasaisesti n. 6.50:n kierroksia pienellä porukalla, johon kuuluivat itseni lisäksi maantieltäkin tutut Järvenpää ja Niinistö, seurakaverini Miika Takala ja Roope Koskinen, sekä NurmijYU:n Tommi Hytönen. Lopulta harvinaiseen tuplamestaruuteeen yltäneen Järvenpään taktiikkana näytti olevan säästellä voimia vielä myöhemmin iltapäivällä käytävään lyhyen matkan kilpailuun: hän juoksi alamäkiosuuden aina varsin kovaa hiljentäen isoon mäkeen, missä muu porukka sai hänet aina kiinni. Viimeiset kaksi kierrosta mentiin sitten tosissaan ketju kireällä: mukana olivat enää kärjessä vauhtia lisänneet Järvenpää ja Niinistö, sekä hieman jo jojon päässä olevat minä ja Takala. Kellon soidessa vikalle kierrokselle olo tuntui jo varsin pahalle, mutta päätin hieman riskilläkin juosta alun alamäkiosuuden ylikovaa ottaen muutaman sekunnin karussa olleen Niinistön kiinni. Liekö hän hieman hätkähtänyt vetoani, mutta vauhti tasaantui jyrkkään ylämäkeen: nyt kerättiin voimia lopun kirikamppailuun, mutta tämä kelpasi minulle erinomaisesti. 500 metriä ennen maalia Niinistö aloitti kirin kiihdyttäen tasaisesti kohti viimeistä kumparetta. Tässä vaiheessa päätin vain seurata helposti perässä enkä avannut peltejä vielä kumpareelle, koska se saattaisi tietää kanttaamista yllättävän pitkällä 200 metrin mittaisella loppusuoralla. Lopun jyrkkään alamäkeen rullasin peesissä, ja mäen loivetessa 80 metriä ennen maalia iskin kaikki peliin. Pääsin jo rinnalle ja puoli metriä ohikin, mutta Niinistöltä löytyi vielä yksi vaihde vikalle 20 metrille, jolla hän puristi väkisin uudelleen ohi. Edes lopun heittäytyminen vintti pimeänä ei auttanut; karvas loppukiritappio hopeasta oli nyt nieltävä muutaman kymmenen sentin erolla. Maalissa sentään lohdutti se tosiasia, että käteen jäi ensimmäinen henkilökohtainen maastomitali sekä bonuksena pitkästä aikaa joukkuekulta JKU:lle ylivoimaiseen tyyliin, kun Miika oli upeasti 4:s (kuten myös vuonna 2008!) ja Roope 7:s. Viikonloppu oli muutoinkin JKU:lle vallan mainio: seura otti kisoista historialliset 10 mitalia ja 62 SM-pistettä!
Uuden televisiointisopimuksen myötä YLE ei lähettänyt erillistä lähetystä tämän vuoden kilpailutapahtumasta. Muutoksen taustoja on tiedusteltu sekä YLE:ltä että SUL:sta saamatta asiaan selvää vastausta. Korulause "uuden sopimuksen myötä yleisurheilijat pääsevät paremmin esille" ei ole tässä kyllä toteutunut, vaan monen kestävyysjuoksufanin pettymykseksi kevään ohjelmisto on korvattu muilla kuntoilulajeilla. Toivoa sopii, että tämä muutos jäi vain yhden vuoden kokeiluksi.
Tähän loppuun vielä muutama kuva hienosta kisasta. Kiitos Vesku mainioista taltioinneista!
Dominointia: JKU:lta peräti 2 joukkuetta miesten pitkällä matkalla!
Pääsiäisloman jälkeinen pariviikkoinen sujahti nopeasti kovassa kiireessä Riiassa: viime viikolla tein kirurgian kurssin päättäneen kokeen ja patoanatomian ensimmäisen osakokeen. Tämä viikko meni puolestaan tiukasti lukiessa torstain reumatautien tenttiin ja perjantaiaamun patofysiologian 1-kokeeseen. Siihen vielä tietysti päälle nivaska uusia lääkkeitä opeteltavaksi farmakologiaan. Farman jälkeen edessä oli pikainen siirtyminen lentokentälle, sieltä lento Helsinkiin ja autolla Vierumäelle SM-maanteille.
Yhä runsaiden lumimäärien vuoksi tämän vuoden kisareitti vaihtui viime tingassa lyhyempään 1,918km:n kierrokseen, jota siis kierrettiin tasan 11 kertaan. Reitti oli erittäin tasainen eikä kapeampikaan polun kiemurtelu rakennusten välissä yhtään haitannut näin pienellä juoksijamäärällä. Ilma oli ihanteellinen, kenties tämän kevään lämpimin: +13, aurinkoa ja melko tyyntä. Rapa tietysti lensi sulamisvesien takia, mutta se ei menoa haitannut.
Kisa lähti odotetunlaisesti liikkeelle ennakkosuosikki Järvenpään kovalla alkuvauhdilla. Mitalisijoista jäivät yhtä odotetusti kisaamaan minun lisäkseni Antti-Pekka Niinistö sekä Aki Nummela. Kisa eteni aika tasaisesti lähes sekunnilleen 6.10-6.15:n kierroksia. Neljästä kilsasta kymppiin itselle etenkin alkukaudesta tuttu riesa, pistos haittasi menoa. Samalla AP nykäisi 6km:n jälkeen eikä minulla ollut mitään saumaa seurata; piti vain yrittää välttää pistoksen paheneminen. Samalla Nummela alkoi jäädä takana tasaisesti. Vatsaoireet alkoivat helpottaa kympin jälkeen, mutta ero eteen oli jo n. 20 s ja saman verran taakse. Vielä kun kisan edetessä erot eivät muuksi muuttuneet, oli tänään jotenkin hirveän vaikea saada viritettyä itseään minkäänlaiseen loppukierrosten vaatimaan taisteluun. Edes yksi valmistava kisa pitkän talven aikana olisi varmasti ollut tarpeen, vaikka 10-12km:n pitkät kovat treenit ovat sinänsä sujuneet viime aikoina erittäin hyvin.
Kaikesta huolimatta perusjuoksu palkittiin tänään pronssilla, eli täytyy olla tyytyväinen mitaliputken jatkolle. Aika oli edellä mainituista syistä hieman alle odotusten: 68.16, 1.14 Jarkolle kärkeen, ja 28 s AP:lle hopeaan. Mitali oli AP:lle ensimmäinen yleisessä sarjassa; hyvä että saadaan vähän nuorempaa polvea mukaan kärkikahinoihin, sillä muuten koko top-10 oli varsin kokenutta kaartia... Jatketaan revanssimielellä 6.5. Perniön SM-maastoissa!
Kylmä ja luminen talvi on pikku hiljaa vaihtumassa kevääksi. Ensimmäistä kertaa Riian vuosieni aikana talvi oli useamman kuukauden mittainen: viimeiset lumet sulivat juuri parahiksi pääsiäislomille lähtiessäni. Myös kaupungin läpi halkovasta Daugava-joesta jäät lähtivät samoihin aikoihin. Vuodet eivät tosiaankaan ole veljiä keskenään: tasan vuosi sitten mittari näytti maalis-huhtikuun vaihteessa +18°C! Vastaavasti kotona Jyväskylässä on sen sijaan vielä täysi talvi: aamuisin mittari näyttää yhä 20 asteen pakkaslukemia ja lunta on vielä paikoin yli 100 cm - ennätyspaljon mitä muistan 15 vuoden ajalta.
Tulevia kirurgeja?
5-semmasta on nyt reilu kolmannes takana. Tämäkin lukukausi on pitänyt sisällään kiirettä yllättävän paljon; siitä ovat pitäneet huolen 4-6 viikkotestiä viikkoa kohden, jotka pitää saada aina läpäistyä ennen varsinaista välikoetta. Lukujärjestys on ollut ihan mielenkiintoinen: puolet kursseista jatkuu koko kevään ja puolet vaihtuu lukukauden puolivälissä. Ohjelmassa on ollut kardiologiaa (sydänfilmien analysointia ja potilasauskultointia sydänosastolla), radiologiaa (röntgen-, magneetti- ja CT-kuvien analysointia), patoanatomiaa ja patofysiologiaa viime semman tapaan, reumatologiaa, farmakologiaa (loputtomien listojen ulkoaopettelua eri lääkeaineiden ryhmistä, toimintamekanismeista ja käyttötarkoituksista) sekä kirurgiaa (haavanhoidon teoriaa). Kirurgiassa ehkä mielenkiintoisinta on tähän asti ollut leikkaukseen osallistumisen mahdollisuus!
Kevään ja alkukesän kilpailukalenteri lienee jälleen viimevuotiseen tapaan lyhyt ja ytimekäs, mikäli opinnot antavat sen verran myöten: vuoden ensimmäinen rykäisy olisi parin viikon päästä 14.4. juostava SM-puolimaraton Vierumäellä. Vierumäelle lähden mielelläni, koska sieltä on hyviä muistoja neljän vuoden takaa, kun voitin urani ensimmäisen henkilökohtaisen SM-mitalin. Uuden harjoituskauden sain polkaistua käyntiin myöhään vasta marraskuussa pitkään SM-maratonin jälkeen vaivanneen lonkankoukistajavamman takia. Tämän jälkeenkin koulukiireet söivät treenimääriä aina tammikuulle asti. Vasta näin kevään korvalla tahti on vihdoin paavonurmimaisesti muuttunut juoksuksi. Katsotaan mihin se näillä rahkeilla riittää.
Seuraavat koitokset alustavassa kisakalenterissa olisivat toukokuun 6. päivä järjestettävät Perniön SM-maastot ja siitä kahden viikon palautuksella 20.5. tuttu Riga Marathonin kymppi. Lukukausi loppuu jälleen vasta heinäkuun alussa, mutta toivotaan, että ehdin siitä vielä kohtalaiseen iskuun koti-Kalevan Kisoihin 19.-22.7.
"The light at the end of the tunnel is here!" Tuohon lausahdukseen päättyi 4-semma keskiviikkona, kun astelin viimeisen kerran Anatomicumin ovesta ulos embryologian examin jälkeen. Uusi vuosi on näin ollen vihdoin vaihtunut Latvian lääkisläiselläkin.
Huhut 2-vuoden kuolemaa tekevistä opiskelijoista eivät olleet vahvasti liioiteltuja: eittämättä kulunut vuosi oli tähän asti elämäni rankin, jonka aikana joutui tekemään kompromisseja monien itselle tärkeiden asioiden kustannuksella. Stressaavan vuoden aikana ne hetket, jolloin ehti kokea tyytyväisyyttä olivat vähissä. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi nauttinut matkasta tai olisi kokenut alaa omakseni - päinvastoin. Kuitenkin silloin, kun oli aihetta tyytyväisyyteen, hetkistä ei kerennyt juuri nauttia seuraavan urakan jo painaessa päälle. Siihen nähden esimerkiksi onnistumiset muutamassa juoksukilpailussa (päällimmäisenä mielessä tietysti SM-maraton) olivat suoranainen ihme.
Toki opintojen osalta matka maaliin on vielä pitkä, mutta kahden vuoden preklinikoiden saaminen plakkariin tuntuu ehdottomasti eräänlaiselta välikeitaalta tähän saumaan.
Vaikka syksy meni pienessä sumussa, mahtui mukaan myös
ikimuistettavia hetkiä kuten opiskelijajärjestömme RiSLO:n
järjestämä koulutuspäivä Sakari Oravan johdolla. Mieluisa
jälleentapaaminen - kaksi edellistä olivatkin leikkauspöydältä... :)
Edellisessä postauksessa asettamani tavoite loppusemmalle, 'Keep calm and pass' toteutui, joskin välistä pitkin hampain. Koejakson katkaissut parin viikon mittainen joululoma, eli akkujen lataus ja (lähes) täysrentoutus opiskelusta pelasti jälleen paljon ja antoi tammikuulle tarvittavia lehmän hermoja.
Tässä konsentroidusti hikipisarat joulu-tammikuulta:
- embryologian koe (raskauden jälkipuolisko),
- patofysiologian koe (suolo-, neste-, ja happo-emästasapaino),
- patologian koe (syövät, munuaisten vajaatoiminta, sydän- ja verisuonitaudit),
- fysiologian koe (aistit, aivot ja hormonit),
- fysiologian exami (koko vuoden asiat: yksi kysymys kustakin 4 kokeesta; kenties 4-semman pelätyin peikko...),
- mikrobiologiasta 2 koetta lisää kahden edeltäneen jatkoksi (1: virukset, 2: parasiitit, madot ja muut örkit),
- latvian koe (suullinen esitys), ja viimeisimpänä rastina
- embryologia: ensiksi vauhdinhakua ns. yhden kysymyksen/sliden suullisesta Olympiadista, ja tämän jälkeen varsinainen exami (100 kysymyksen teoriamonivalinta ja suullinen osuus kahdesta kudosnäytteestä mikroskoopin äärellä).
Kiirus paketti muutaman viikon sisään, varsinkin kun koulu jatkui normaalisti koko tämän ajan. Nyt edessä on hyvin ansaittu parin-kolmen viikon breikki ennen kuin 3-vuosi alkaa helmikuun puolivälissä.
Kandit kuvassa, yhdessä vallan mainion embryologian professorimme kanssa.
