perjantai 18. marraskuuta 2016

2-semman loppu häämöttää

Kakkossemman loppu alkaa häämöttää, joten tässä viimeisimmät kuulumiset ennen loppusuoran rutistusta, tällä kertaa lääketieteen filosofian tenttiin (ah!) luvun lomasta.

Tänään vietetään Latvian itsenäisyyspäivää. Useimmat muistavat Latvian itsenäisyyden palauttamisen Neuvostoliitosta vuosien 90 ja 91 aikana (jota siis toukokuussa juhlitaan), mutta kansakuntana Latvia on yllättävän vanha, 98-vuotiaana lähes Suomen ikäinen. Latvian erottautuminen Neuvostoliitosta ja Venäjästä on paikallisille toki merkittävä juttu: kahden itsenäisyyspäivän lisäksi juhlapäivistä kolmatta, Lāčplēša Dienaa juhlittiin erikseen vasta viikko sitten, eli 11. marraskuuta. Tähän latvialaisilla on hieno perinne: ihmiset tuovat presidentin linnan muurin juurelle ja itse muuriin tuhansia kynttilöitä 1. maailmansodan aikaisten sotasankareiden muistoa kunnioittaen. Itsenäisyyspäivään puolestaan liittyy kiinteästi valon juhla, Staro Riga, jonka aikana koko kaupunki täyttyy upeista valotehosteista. 

Itsenäisyyspäivää vietetään tällä kertaa sateisessa mutta suorastaan lämpimässä 7 asteen kelissä. Pakko sanoa, että loppuvuosi on ollut kelien puolesta kummallinen. Sitä se lienee ollut koti-Suomessakin. Vain kaksi viikkoa sitten täällä satoi 20 cm lunta, ja tästä vuorokautta myöhemmin lunta tuli vielä 10 cm lisää. Kaupunki oli kovasta lumen tulosta johtuen ymmärrettävästi pienimuotoisessa kaaoksessa. Lenkkeilyolosuhteet olivat tätä myöten todella ankeat. Teitä täällä saadaan aurattua todella hitaasti, ja sulaan maahan satanut lumi rupeaa jäätämään. Täällä ei juuri hiekoitusta tunneta, mutta suolaa sitä vastoin käytetään kyllä surutta joka paikassa: tähän saumaan suolan viskominen saattoi itse asiassa olla hyvä ratkaisu: baanat olivat pitävän sulat parissa päivässä. Lumet jäivät toki maahan pariksi viikoksi, mutta nyt nekin saavat kyytiä hyvin nopeassa tahdissa. Tietysti lumi toisi hieman valoa tähän hämärään vuodenaikaan, mutta juoksijana en silti pane pahakseni, vaikka kelit jatkuisivatkin tällaisena!

Omat treenit ovat sujuneet fiiliksiltään vaihtelevasti. Taukoa juoksemisesta ei ole tarvinnut pitää koulun vuoksi yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta ollenkaan. PK-vauhdit alkavat olla jo hyvällä tasolla ja korkealla olleet sykkeet pysyvät jo hyvin aisoissa. Toisaalta pelkällä määrän mättämisellä ei pitkänkään matkan juoksija kisoissa ehdi, ja siksi laatuakin pitäisi olla riittävästi mukana. Se tuo mukanaan omat haasteensa tiukan opiskelutahdin lomassa. Siinä pitää muistaa ottaa huomioon palautuminen, ei pelkästään lihaksiston vaan myös hermoston osalta. Ja se hermoston kuuntelu vaatii niitä hermoja ja kokemuksen tuomaa malttia. Tämän vuoksi koimme valmentajan kanssa paremmaksi laskea kaikki tehot alas aina tarpeen vaatiessa, esim. koejaksojen aikana.

Syksy on mennyt koulun osalta nopeasti: vielä on homma edennyt suht'kivuttomasti ja mukavin arvosanoin - ollaan sentäs jo ohi puolimatkan krouvin! Jollain tapaa syyslukukauden fiilis täällä RSU:ssa on vähän kuin Martti Vainiolla Rooman MM-kympillä: lasket koko ajan paljonko on jäljellä maaliin (jouluun), jossa sinulle huudetaan, että kierros vielä! Syyslukukausi siis jatkuu heti uudenvuoden jälkeen vielä 1,5 viikon ajan, mitä seuraa vielä koejakso. Toisaalta tämä hieman helpottaa koekiirettä joulukuulta, mutta toisaalta keväästä tulee rankemman tuntuinen, mikäli loppukokeet sattuvat painottumaan loppupuolelle tammikuuta. Kevätlukukausi kuitenkin alkaa jo heti helmikuulta.

Edellistä tekstiä kirjoittaessa olin valmistautumassa ensimmäiselle välikoekierrokselle, tai colloquium:eihin tai colloihin, kuten täällä niistä puhutaan. Anatomian collossa kyseltiin kaikki mahdollinen aivoista ja keskushermostosta: luokan edessä piti tuttuun tapaan osata näyttää 10 määrättyä kohtaa 150 termin listasta. Omalle kohdalleni osui esim. bulbus olfactorius, sulcus paracentralis ja nervus trochlearis, joista hyvin valmistautuneena tuli pisteet kotiin. Teoriaosuus käsitti 50 monivalintakysymystä, mm. kysymyksiä kaikista hermoradoista ja missä sijaitsee mikäkin aistikeskus, esim. puheen tuottaminen (Brocan ja Wernicken alueet). Lukukauden toinen osa on kokonaan toisen tyyppinen ja taas omalla tavallaan mielenkiintoinen, sillä tulemme käymään läpi kaikki sisä- ja ulkoelimet.

Histologia oli kokeista ehkä tähän asti inhottavin: sen käytännön osuudessa opettaja näytti mikroskoopilla 10 satunnaisen kudosnäytteen osaa. Läpipääsyyn vaadittiin neljä oikein. Itse selvitin tämän onneksi ei nyt rimaa hipoen, mutta tyydyttävästi. Näytteistä piti osata tunnistaa mm. fibroblasti jänteestä, Betzin neuroni aivokuoresta ja glia-solu hermokudoksesta. Ei mahdoton, mutta kunkin nimeäminen vajaassa 10 sekunnissa toi tilanteeseen pientä paineen tuntua. Teoriaosuus puolestaan oli anatomian kaltainen monivalintakoe. Toiseen colloon tulevat sinänsä mielenkiintoiset rusto-, luu-, lihas- ja verisolut, mutta ne ovat samalla myös vaikeampia tunnistaa niiden monimuotoisuuden vuoksi.

Vaikeista aineista kolmannesta eli biokemian colloista olemme päässeet "nauttimaan" jo kahteen kertaan, sillä niitä on lukukauden aikana kolme kappaletta. Ensimmäinen koe käsitteli entsymologiaa, mm. sappinesteen ja syljen toimintaperiaatteita ruoansulatuksessa. Toinen koe oli astetta haastavampi, sillä se sisälsi lukuisten sokerireaktiosyklien tuskaista ulkoaopettelua kemiallisia rakenteita myöten mm. sitruunahapppokierron eli Krebsin syklin ja glykolyysin. Näihin oli tietysti lisäksi tarjolla lääketieteellisiä sovelluksia: osassa kysymyksistä pystyi hyödyntämään kivasti omaa urheilutaustaa, esim. miksi potilas ei kykene tekemään mitään kovaa rasitusta aiheuttavaa liikuntaa. Ajatuksena oli, että maitohappoa ei muodostu laktaattidehydrogenaasi-entsyymin puutoksen vuoksi. Joku Dean Karnazes -tyylinen vastaus olisi kiehtonut minua enemmän, mutta jätetään se ensi kevään fysiologian kurssille... ;) Kolmas koe on loman jälkeen tammikuussa, ja se käsittelee kaikki proteiini- ja rasvasyklit (huh!)... 

Edellä mainittujen lisäksi ohjelmassa on ollut pienempien kurssien kokeita sekä lopputöitä. Latviankielessä olemme vihdoin päässeet opettelemaan monimutkaisen kieliopin (akkusatiivi, datiivi, debitiivi) ohella lääketieteellistä sanastoa. Matka kielen hallitsemiseen on pitkä ja kivinen, mutta jotain uutta kun kokee aina oppivansa, niin se motivoi. Latvian loppukokeeseen kuuluu myös suullinen osuus, jossa pitää selvitä ennalta mietitystä potilastilanteesta. Näiden lisäksi loppuvuoden lukujärjestys täyttyy fysiikasta, genetiikasta, lääketieteen historiasta ja latinasta, eli kyllä tästä saadaan vielä joulukuulle ihan riittävästi kiireen tuntua. Joulun odotusta! 

Tähän loppuun vielä kaikille urheilijoille merkittävä biokemiallinen (yksinkertaistettu) sykli maitohapon muodostumisesta ja sen hyödyntämistä energianlähteenä!
(https://biochemist01.wordpress.com)