sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

SM-maantien pettymys

Kuva: SUL
Eilinen SM-puolimaraton kotimaisemissa Jyväskylässä piti olla itselleni kevään huipennus. Tarkoitus oli juosta kisan voitosta ja hyvänä päivänä yrittää jopa kovaa aikaa nopealla reitillä, jota olin syksyllä ollut suunnittelemassa. Toisin kuitenkin kävi: alavatsassa alkanut pistos alkoi haitata menoa jo 3km:n kohdalla. Kipua sieti pari kilsaa, mutta sitten peli oli menetetty. Maratonilla näistä on joskus selvitty vauhtia hölläämällä, mutta näissä vauhdeissa (3:05-3:10/km) se ei käytännössä onnistu, ja rytmistä on enää vaikea saada kiinni. Vilkun laitoin silmään varikon kohdalla 12 kilometriä tultua mittariin. Ajattelin, että on parempi alkaa keskittyä seuraavaan puolimaratonkoitokseen, joka on jo kuukauden päästä Riiassa. Harmi sinänsä, koska kotikisat SM-tasolla ovat harvinaista herkkua, ja mahdollisuudet kovaan aikaan olivat olemassa Järvenpään vedettyä juuri sopivaa 3:05/km-alkuvauhtia. Mestaruus olisi kuitenkin ollut kiven alla - sen verran vakuuttavaa menoa Utriainen jälleen esitti. Onnittelut myös kaimalle (Jaakko Piesanen), joka piti uransa ensimmäisellä SM-mitalillaan Keski-Suomen värejä hienosti yllä.

Nyt täytyy vain selvittää, miten vatsavaivat saisi hallintaan. Usein maratoneilla kyse on ollut energian imeytymättömyydestä, mutta luulen tämän vaivan johtuvan lonkankoukistajan ja peitinkalvojen kireydestä. Istuminen ja matkustaminen yleensä pahentavat oiretta entisestään. Sama ongelma vaivasi minua myös viime vuoden SM-maastoissa.

Kunnossa ei sen sijaan pitäisi olla vikaa. Vaikka alkuvuoden harjoitusmäärät ovat olleet hieman alemmat mitä aiempina vuosina, yksittäiset harjoitukset ovat olleet kovempia ja pidempiä: mm. viikottaiset pitkät lenkit 36-40km (kiihtyvinä 4:30-vauhdista ylöspäin, vika 5-10km maravauhtia), TV Kovat 20km anakynnyksellä 3:20/km, 4x12min/6x6min vedot tiellä tai maastossa anakynnyksellä tai yli, 30x200m vedot tiellä 3:00/km, pal. 50m jne. Kokonaisuutena koko kevään harjoittelu ennakoituakin rankempien opintojen ohessa on kuitenkin ollut tarkkaa, lähes päivittäistä taiteilua rasituksen ja palautumisen kanssa. Siinä valmentajan kokemus ja "ulkopuolisen" näkemys ovat olleet avainasemassa. Ei auta kuin jatkossakin pitää luotto omaan tekemiseen kasassa. Kiitos kaikille taustajoukoille korvaamattomasta tuesta. Yksin tästä kaikesta ei selviäisi.