Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2017!

Loppuvuoden osalta opiskelut Riiassa ovat onnellisesti päätöksessään. Nyt on aika rentoutua ja hiljentyä joulunviettoon. Ensimmäisen vuoden lääkisopinnoista uupuu enää 1,5 viikkoa koulua ja kolmen aineen kokeet, mutta ne ovat uuden vuoden puolella tammikuussa.

Rauhallista joulunaikaa kaikille blogin lukijoille! Toivotaan, että uusi opintovuosi on yhtä menestyksekäs kuin vuosi 2016 oli, ja että uusi urheiluvuosi olisi edellistä terveempi ja siten myös onnellisempi!

Joulukuinen Riika

2-semman loppu häämöttää

Kakkossemman loppu alkaa häämöttää, joten tässä viimeisimmät kuulumiset ennen loppusuoran rutistusta, tällä kertaa lääketieteen filosofian tenttiin (ah!) luvun lomasta.

Tänään vietetään Latvian itsenäisyyspäivää. Useimmat muistavat Latvian itsenäisyyden palauttamisen Neuvostoliitosta vuosien 90 ja 91 aikana (jota siis toukokuussa juhlitaan), mutta kansakuntana Latvia on yllättävän vanha, 98-vuotiaana lähes Suomen ikäinen. Latvian erottautuminen Neuvostoliitosta ja Venäjästä on paikallisille toki merkittävä juttu: kahden itsenäisyyspäivän lisäksi juhlapäivistä kolmatta, Lāčplēša Dienaa juhlittiin erikseen vasta viikko sitten, eli 11. marraskuuta. Tähän latvialaisilla on hieno perinne: ihmiset tuovat presidentin linnan muurin juurelle ja itse muuriin tuhansia kynttilöitä 1. maailmansodan aikaisten sotasankareiden muistoa kunnioittaen. Itsenäisyyspäivään puolestaan liittyy kiinteästi valon juhla, Staro Riga, jonka aikana koko kaupunki täyttyy upeista valotehosteista. 

Itsenäisyyspäivää vietetään tällä kertaa sateisessa mutta suorastaan lämpimässä 7 asteen kelissä. Pakko sanoa, että loppuvuosi on ollut kelien puolesta kummallinen. Sitä se lienee ollut koti-Suomessakin. Vain kaksi viikkoa sitten täällä satoi 20 cm lunta, ja tästä vuorokautta myöhemmin lunta tuli vielä 10 cm lisää. Kaupunki oli kovasta lumen tulosta johtuen ymmärrettävästi pienimuotoisessa kaaoksessa. Lenkkeilyolosuhteet olivat tätä myöten todella ankeat. Teitä täällä saadaan aurattua todella hitaasti, ja sulaan maahan satanut lumi rupeaa jäätämään. Täällä ei juuri hiekoitusta tunneta, mutta suolaa sitä vastoin käytetään kyllä surutta joka paikassa: tähän saumaan suolan viskominen saattoi itse asiassa olla hyvä ratkaisu: baanat olivat pitävän sulat parissa päivässä. Lumet jäivät toki maahan pariksi viikoksi, mutta nyt nekin saavat kyytiä hyvin nopeassa tahdissa. Tietysti lumi toisi hieman valoa tähän hämärään vuodenaikaan, mutta juoksijana en silti pane pahakseni, vaikka kelit jatkuisivatkin tällaisena!

Omat treenit ovat sujuneet fiiliksiltään vaihtelevasti. Taukoa juoksemisesta ei ole tarvinnut pitää koulun vuoksi yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta ollenkaan. PK-vauhdit alkavat olla jo hyvällä tasolla ja korkealla olleet sykkeet pysyvät jo hyvin aisoissa. Toisaalta pelkällä määrän mättämisellä ei pitkänkään matkan juoksija kisoissa ehdi, ja siksi laatuakin pitäisi olla riittävästi mukana. Se tuo mukanaan omat haasteensa tiukan opiskelutahdin lomassa. Siinä pitää muistaa ottaa huomioon palautuminen, ei pelkästään lihaksiston vaan myös hermoston osalta. Ja se hermoston kuuntelu vaatii niitä hermoja ja kokemuksen tuomaa malttia. Tämän vuoksi koimme valmentajan kanssa paremmaksi laskea kaikki tehot alas aina tarpeen vaatiessa, esim. koejaksojen aikana.

Syksy on mennyt koulun osalta nopeasti: vielä on homma edennyt suht'kivuttomasti ja mukavin arvosanoin - ollaan sentäs jo ohi puolimatkan krouvin! Jollain tapaa syyslukukauden fiilis täällä RSU:ssa on vähän kuin Martti Vainiolla Rooman MM-kympillä: lasket koko ajan paljonko on jäljellä maaliin (jouluun), jossa sinulle huudetaan, että kierros vielä! Syyslukukausi siis jatkuu heti uudenvuoden jälkeen vielä 1,5 viikon ajan, mitä seuraa vielä koejakso. Toisaalta tämä hieman helpottaa koekiirettä joulukuulta, mutta toisaalta keväästä tulee rankemman tuntuinen, mikäli loppukokeet sattuvat painottumaan loppupuolelle tammikuuta. Kevätlukukausi kuitenkin alkaa jo heti helmikuulta.

Edellistä tekstiä kirjoittaessa olin valmistautumassa ensimmäiselle välikoekierrokselle, tai colloquium:eihin tai colloihin, kuten täällä niistä puhutaan. Anatomian collossa kyseltiin kaikki mahdollinen aivoista ja keskushermostosta: luokan edessä piti tuttuun tapaan osata näyttää 10 määrättyä kohtaa 150 termin listasta. Omalle kohdalleni osui esim. bulbus olfactorius, sulcus paracentralis ja nervus trochlearis, joista hyvin valmistautuneena tuli pisteet kotiin. Teoriaosuus käsitti 50 monivalintakysymystä, mm. kysymyksiä kaikista hermoradoista ja missä sijaitsee mikäkin aistikeskus, esim. puheen tuottaminen (Brocan ja Wernicken alueet). Lukukauden toinen osa on kokonaan toisen tyyppinen ja taas omalla tavallaan mielenkiintoinen, sillä tulemme käymään läpi kaikki sisä- ja ulkoelimet.

Histologia oli kokeista ehkä tähän asti inhottavin: sen käytännön osuudessa opettaja näytti mikroskoopilla 10 satunnaisen kudosnäytteen osaa. Läpipääsyyn vaadittiin neljä oikein. Itse selvitin tämän onneksi ei nyt rimaa hipoen, mutta tyydyttävästi. Näytteistä piti osata tunnistaa mm. fibroblasti jänteestä, Betzin neuroni aivokuoresta ja glia-solu hermokudoksesta. Ei mahdoton, mutta kunkin nimeäminen vajaassa 10 sekunnissa toi tilanteeseen pientä paineen tuntua. Teoriaosuus puolestaan oli anatomian kaltainen monivalintakoe. Toiseen colloon tulevat sinänsä mielenkiintoiset rusto-, luu-, lihas- ja verisolut, mutta ne ovat samalla myös vaikeampia tunnistaa niiden monimuotoisuuden vuoksi.

Vaikeista aineista kolmannesta eli biokemian colloista olemme päässeet "nauttimaan" jo kahteen kertaan, sillä niitä on lukukauden aikana kolme kappaletta. Ensimmäinen koe käsitteli entsymologiaa, mm. sappinesteen ja syljen toimintaperiaatteita ruoansulatuksessa. Toinen koe oli astetta haastavampi, sillä se sisälsi lukuisten sokerireaktiosyklien tuskaista ulkoaopettelua kemiallisia rakenteita myöten mm. sitruunahapppokierron eli Krebsin syklin ja glykolyysin. Näihin oli tietysti lisäksi tarjolla lääketieteellisiä sovelluksia: osassa kysymyksistä pystyi hyödyntämään kivasti omaa urheilutaustaa, esim. miksi potilas ei kykene tekemään mitään kovaa rasitusta aiheuttavaa liikuntaa. Ajatuksena oli, että maitohappoa ei muodostu laktaattidehydrogenaasi-entsyymin puutoksen vuoksi. Joku Dean Karnazes -tyylinen vastaus olisi kiehtonut minua enemmän, mutta jätetään se ensi kevään fysiologian kurssille... ;) Kolmas koe on loman jälkeen tammikuussa, ja se käsittelee kaikki proteiini- ja rasvasyklit (huh!)... 

Edellä mainittujen lisäksi ohjelmassa on ollut pienempien kurssien kokeita sekä lopputöitä. Latviankielessä olemme vihdoin päässeet opettelemaan monimutkaisen kieliopin (akkusatiivi, datiivi, debitiivi) ohella lääketieteellistä sanastoa. Matka kielen hallitsemiseen on pitkä ja kivinen, mutta jotain uutta kun kokee aina oppivansa, niin se motivoi. Latvian loppukokeeseen kuuluu myös suullinen osuus, jossa pitää selvitä ennalta mietitystä potilastilanteesta. Näiden lisäksi loppuvuoden lukujärjestys täyttyy fysiikasta, genetiikasta, lääketieteen historiasta ja latinasta, eli kyllä tästä saadaan vielä joulukuulle ihan riittävästi kiireen tuntua. Joulun odotusta! 

Tähän loppuun vielä kaikille urheilijoille merkittävä biokemiallinen (yksinkertaistettu) sykli maitohapon muodostumisesta ja sen hyödyntämistä energianlähteenä!
(https://biochemist01.wordpress.com)

Syysterveiset Riiasta

Tässä pieni tilannekatsaus missä mennään: Heinäkuun puolivälissä kävin Saken leikkauspöydällä hoidattamassa pitkään vaivanneen alavatsalihaksen repeämän pois päiväjärjestyksestä. Leikkaus onnistui hyvin, joskin alueelle tyypillistä kudosnesteen vuotoa kesti yllättävän pitkään. Se puolestaan viivästytti hieman kuntoutuksen aloittamista. Tämän vuoksi alku tuli otettua erittäin maltilla eikä loppuvuodelle ollut syytä edes harkita mitään kilpailullisia tavoitteita.

Ensimmäisen kävelylenkin pururadalla pääsin tekemään 2,5 viikkoa leikkauksesta, ja ensimmäiset juoksu-kävelylenkit tulivat ohjelmaan vasta kuukauden jälkeen. Päivittäisen juoksemisen aloitin syyskuun alusta, 7 viikkoa leikkauksen jälkeen. Edellisestä juosten tehdystä treeniviikosta ehti vierähtää peräti 3,5 kuukautta, ja sen kyllä huomasi: ahkerasta korvaavien harjoitusten teosta huolimatta lähtötaso uuteen kauteen oli huonompi kuin mitä se on ollut ehkä noin 15 vuoteen! Anaerobinen kynnys oli valahtanut vanhan aamulenkkivauhdin tasolle, ja paikat olivat pitkään hellänä aina jokaisesta uudesta ärsykkeestä, jota erehtyi tekemään. Näin ollen oli uudessa tilanteessa ristiriitaisen epämiellyttävää aloitella uutta harjoituskautta. Lopulta oli järkevintä toteuttaa ensimmäinen "harjoituskuukausi" totuttelun merkeissä: päiväohjelmaan vain lyhyttä lenkkiä ja sellaisia harjoituksia, jotka normaalisti omassa harjoitusohjelmassani olisivat varsin pienessä roolissa: perusvoimaa punttisalilla rinnallevedosta alkaen sekä paljon koordinaatioharjoittelua ja muuta kikkailua. Tämä vähensi sopivasti liiallista iskutusta jaloilta ja auttoi samalla palauttamaan jaloista hävinneet voimat sekä hermotuksen, joka oli tauon jäljiltä täysin pielessä.

Nyt treenejä on takana 1,5 kuukautta. Viikottaiset kilometrit pyörivät jo hyvästi satasen paremmalla puolella ja lihaksisto alkaa vähitellen kestää useamman tehoharjoituksen viikkoa kohti (4 minuutin vetoja maastossa, lyhyttä mäkeä sekä pitkää TV:tä). Tänä aikana aerobinen kynnys on parantunut  lähtötasosta mukavat 1,5min/km, noin 4 minuutin vauhtiin. Toki on tiedostettava, että jäljellä olevan 20 sekunnin höylääminen tulee olemaan kahta kovemman työn takana.

Myös opinnot ovat kesäloman jäljiltä jatkuneet Riiassa: 2-semesteri pyörähti käyntiin syyskuun alusta. Tähän asti mennyt mukavasti, ehkä jopa paremmin kuin viime keväänä. Viihtyvyyttä on paljolti edesauttanut kivempi lukujärjestys sekä osin myös asteittainen kotoutuminen uuteen maahan ja kulttuuriin. Syksyn lukujärjestys on ollut seuraavanlainen: maanantaisin kaksi käytännön harjoitusta: entsyymien sekoittelua biokemian labrassa aamulla klo 8:45 ja  kudosnäytetiirailua mikroskoopilla iltapäivän histologiassa klo 13:15. Tiistaisin ohjelmassa on ollut pari luentoa klo 10-13, sitten taukoa ja päivän päätteeksi genetiikan laskuharjoitukset klo 16:45. Keskiviikko on ollut viikon ainoa monsteripäivä: se on alkanut latviankielen tunnilla klo 9:45, iltapäivästä on ollut kaksi luentoa ja kaiken kukkuraksi anatomian (aivojen rakenne ja keskushermosto) harjoitus klo 17:30-19:45. Vastaavasti loppuviikko on ollut rento: torstaina fysiikan käytännönmittauksia aamukasista alkaen ja iltapäivästä viikon päättävä latvian harjoitus. Perjantait ovat siis tähän asti olleet vapaapäiviä (tai itsenäisen opiskelun päiviä tietty!), mutta nyt siihen tulee muutos, kun toinen osa pakollisesta filosofian kurssista alkaa. Pieni riippakivi, joka pitää jaksaa kantaa loppusemman ajan kaiken muun lukemisen keskellä. Lisäksi viime keväältä tutut latinan tunnit palaavat ohjelmaan vielä jossain vaiheessa loppuvuotta. Tähän asti on siis mennyt kivasti, mutta toisaalta kohta se hauskuus vasta mitataan, kun ensimmäiset välikokeet (2kpl/vko) väijyvät jo nurkan takana, tarkemmin sanottuna maanantaina...

Tyypillinen harjoitus histologiassa:
tunnista ja piirrä!

Harmaat aivosolut käytössä

Erilainen kesä

Ryhmäkuva 1-semman viimeisen kokeen jälkeen

Ensimmäisen lukukauden lääketieteen opinnot RSU:ssa ovat onnistuneesti takana. Hetken hengähdystauko kesälomalla on nyt enemmän kuin tarpeen ennen kuin homma taas jatkuu syyskuun alussa. Kulunut kevät oli monellakin tapaa mielenkiintoinen ja opettavainen: ulkomailla asuminen ja opiskelu erilaisen kulttuurin keskellä on aina henkisen kasvun paikka, vaikken itsekään ollut jenkkivuosien jäljiltä ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Opiskelutahtikin tuntui välistä rankalta: uutta asiaa tuli opittua ainakin "vuoden edestä", vaikka ensimmäinen lukukausi onkin vielä paljolti totuttelua uuteen opiskelutapaan. Onneksi kansainvälinen opiskeluryhmämme on erittäin mukava: meitä on 7 saksalaista, 3 suomalaista, 2 intialaista ja 1 ruotsalainen.

Kotikatu. Kuva: Wikipedia

Lukujärjestys on kaikille opiskelijoille sama eikä siinä ole yhtä valinnaiskurssia lukuun ottamatta joustovaraa: ensimmäiset pari vuotta kuluvat lähes puhtaasti koulumaisen teoriaopetuksen parissa. Kursseja on eri mittaisia: osa kestää vain muutaman viikon, kun taas osa koko lukukauden sisältäen 2-4 välikoetta (läpi on päästävä 3 yrityksellä) sekä loppukokeen (mahdollisuus uusia kerran). Kokeista on päästävä läpi kyseisen semman aikana; muuten edessä on etenemiseste ja semman uusiminen. Ensimmäisen lukukauden ohjelmassa minulla oli anatomiaa (luista, kaikista niiden osista, nivelsiteistä, lihaksista, faskioista ja jänteistä  teoriamonivalintakokeet sekä jänskät käytännön näyttökokeet koko luokan edessä), molekyylibiologiaa (esseekysymyksiä solujen kommunikoinnista, jakautumisesta ja sairauksista), solubiologiaa (solujen ja kudosten rakenne, aineenvaihdunta, mikroskopia ja piirtäminen!), kemiaa (lukion oppimäärä), fysiikkaa (intro lääketieteelliseen fysiikkaan), lääketieteen historiaa (intro; yliopistolla on yksi maailman suurimmista lääketieteen museoista), latinaa (lääketieteen sanojen käyttö ja taivutus), valinnaiskurssi Death&Dying (kuoleman psykologia), filosofiaa (lääkärin etiikka), ensiapukurssi (EA 1&2) sekä tietysti latvian kieltä (hyödyllistä oppia kliinistä vaihetta varten). Päiväohjelma koostui siis keskimäärin parista pakollisesta käytännön (kaksois)tunnista sekä yhdestä 1,5 tunnin luennosta, joihin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta erittäin suositeltavaa. Tähän tietysti oma lukeminen vielä päälle.

Urheilujen suhteen kuluva kesä tulee valitettavasti olemaan erilainen: alavatsasta löytynyt lihasrepeämä ei ole parantunut toivotulla tavalla, vaikka pidin Riian puolikkaan jälkeen toista kuukautta lepoa. Näin ollen radalle ei tänä kesänä tule olemaan mitään asiaa. Paranemista yritetään nopeuttaa heinäkuun 12. päivä tehtävällä leikkauksella. Toivotaan, että Saken jälki on jälleen yhtä priimaa kuin vuoden 2012 takareisileikkauksessa. Siihen asti pitää vain yrittää ulkoiluttaa ahkerasti fillaria, mitä alavatsa tuntuu hyvin kestävän, ja nauttia hienosta penkkiurheilukesästä!

Lattelecom Riga Marathon

Kuva: Lattelecom Riga Marathon Facebook

Kevään neljäs yritys juosta puolikasta tapahtui eilen sunnuntaina täällä "kotikentällä" Riiassa. Koko viikonlopun tapahtuma, Lattelecom Riga Marathon koostui useasta startista (mm. maraton, puolikas, 10km ja 6km), keräten yhteensä noin 33000 osallistujaa. Näistä reilut 4000 kilpaili puolikkaalla yhdessä vajaaan 2000 maratoonarin kanssa. 

Kisareitti kiersi ympäri Riian keskustaa (mm. omalla kotikadullani), poikkesi Daugava-joen toisella puolella, meni läpi Vanhan Kaupungin ja kulki edestakaisin moottoritietä pitkin. Keli sunnuntaiaamuna oli muutoin hirmusateiseen viikonloppuun nähden erinomainen: kuivaa, pilvistä, lämmintä n. 15 astetta, eikä tuulesta ollut haittaa muuta kuin aukealla moottoritiepätkällä.

Kisaan päätin lähteä reippaasti liikkeelle, koska tiesin ensimmäiset 4 kilometriä erittäin nopeiksi ennen sillalle kiipeämistä. Tämä tulikin 3:02/km-vauhdilla. Nykykunto ei kuitenkaan kestänyt  reitin toisen neljänneksen kolmea isoa mäkeä (sillalle kiipeäminen, u-käännös mäen päällä ja silta takaisin). Hyvä peesi olisi kyllä ollut tarjolla, sillä huippuafrikkalaisjuoksijoista koostunut ryhmä juoksi omaa maratoniaan suurimmaksi osaksi samalla reitillä tavoitteenaan uusi reittiennätys. Putosin porukasta 6km:n kohdalla 3:04-keskivauhdista. Koko loppumatkan sain taivaltaa yksin, mikä ei oikein napannut. Kiitos kuitenkin kaikille reitin varrelle tulleille tuttaville sekä kanssakilpailijoille kannustuksesta. Se auttoi eteenpäin.

Maaliin saavuin 6:ntena ajassa 69:15. Kolmen kärki (kenialainen, georgialainen ja latvialainen) juoksi erinomaisesti 65:30:n pintaan. Puolikkaan tavoin myös maratonin kärki rikkoi reittiennätyksen alle 2:12-ajalla. Reittinä Riika muistuttaa etäisesti New Yorkin maratonia, eli kyseessä ei ole mikään maailman tasaisin reitti, mutta kunnon palkintorahaa on tietysti tarjolla asiaan kuuluvasti molemmissa lähdöissä  - kuuluuhan kisa IAAF:n bronze label -kategoriaan.

Tämän vuoden yritykseni rikkoa EM-kisarajaa sujuivat siis hyvin vaihtelevissa merkeissä: tammikuussa parhaassa kunnossa ollessani kisa Floridassa peruuntui myrskyn takia, helmikuussa Barcelonassa syntyi ennätys 66:40, huhtikuussa SM-maantiejuoksu Jyväskylässä päättyi keskeytykseen, ja nyt tuloksena vaisu 69:15. Eräs merkittävin syy laskevaan trendiin on ollut talvesta asti vaivannut alavatsa, jonka oireet ovat pahentuneet tässä pikku hiljaa pitkin kevättä. SM-maantien jälkeen harjoittelun intensiteettiä on ollut pakko laskea. Magneettikuvien perusteella alavatsaseudussa kaikki ei ole kunnossa, eikä se näytä ainakaan juoksemalla parantuvan. Valitettavasti edessä on siis ennaltamääräämättömän pituinen juoksutauko. Peli on joskus kovaa! Nyt pitää vain keskittyä meneillään oleviin opintoihin, joita riittää tällä lukukaudella juhannukseen asti. Hyvää kesää!

TULOKSET

SM-maantien pettymys

Kuva: SUL

Eilinen SM-puolimaraton kotimaisemissa Jyväskylässä piti olla itselleni kevään huipennus. Tarkoitus oli juosta kisan voitosta ja hyvänä päivänä yrittää jopa kovaa aikaa nopealla reitillä, jota olin syksyllä ollut suunnittelemassa. Toisin kuitenkin kävi: alavatsassa alkanut pistos alkoi haitata menoa jo 3km:n kohdalla. Kipua sieti pari kilsaa, mutta sitten peli oli menetetty. Maratonilla näistä on joskus selvitty vauhtia hölläämällä, mutta näissä vauhdeissa (3:05-3:10/km) se ei käytännössä onnistu, ja rytmistä on enää vaikea saada kiinni. Vilkun laitoin silmään varikon kohdalla 12 kilometriä tultua mittariin. Ajattelin, että on parempi alkaa keskittyä seuraavaan puolimaratonkoitokseen, joka on jo kuukauden päästä Riiassa. Harmi sinänsä, koska kotikisat SM-tasolla ovat harvinaista herkkua, ja mahdollisuudet kovaan aikaan olivat olemassa Järvenpään vedettyä juuri sopivaa 3:05/km-alkuvauhtia. Mestaruus olisi kuitenkin ollut kiven alla - sen verran vakuuttavaa menoa Utriainen jälleen esitti. Onnittelut myös kaimalle (Jaakko Piesanen), joka piti uransa ensimmäisellä SM-mitalillaan Keski-Suomen värejä hienosti yllä.

Nyt täytyy vain selvittää, miten vatsavaivat saisi hallintaan. Usein maratoneilla kyse on ollut energian imeytymättömyydestä, mutta luulen tämän vaivan johtuvan lonkankoukistajan ja peitinkalvojen kireydestä. Istuminen ja matkustaminen yleensä pahentavat oiretta entisestään. Sama ongelma vaivasi minua myös viime vuoden SM-maastoissa.

Kunnossa ei sen sijaan pitäisi olla vikaa. Vaikka alkuvuoden harjoitusmäärät ovat olleet hieman alemmat mitä aiempina vuosina, yksittäiset harjoitukset ovat olleet kovempia ja pidempiä: mm. viikottaiset pitkät lenkit 36-40km (kiihtyvinä 4:30-vauhdista ylöspäin, vika 5-10km maravauhtia), TV Kovat 20km anakynnyksellä 3:20/km, 4x12min/6x6min vedot tiellä tai maastossa anakynnyksellä tai yli, 30x200m vedot tiellä 3:00/km, pal. 50m jne. Kokonaisuutena koko kevään harjoittelu ennakoituakin rankempien opintojen ohessa on kuitenkin ollut tarkkaa, lähes päivittäistä taiteilua rasituksen ja palautumisen kanssa. Siinä valmentajan kokemus ja "ulkopuolisen" näkemys ovat olleet avainasemassa. Ei auta kuin jatkossakin pitää luotto omaan tekemiseen kasassa. Kiitos kaikille taustajoukoille korvaamattomasta tuesta. Yksin tästä kaikesta ei selviäisi.

Mitja Marató de Barcelona

Pakollinen poseeraus Sagrada Famílian edessä

Yhden yön reissu Barcelonan puolikkaalle on nyt heitetty. Matkaan pääsin lähtemään vasta lauantaiaamuna, koska perjantai oli vielä täysi koulupäivä eikä sitä voinut oikein missata. Lento meni Milanon kautta, jossa oli lyhyt koneenvaihto. Perille Barcelonaan ehdin vasta iltapäivästä, joten riensin suorilta taksilla hakemaan numeroa kisakeskuksesta. Hieman kirpaisi maksaa 40 euroa kyydistä, varsinkin kun on Riikassa nyt tottunut maksamaan yli 4 kertaa vähemmän.

Numero tuli saatua, ja kaikeksi onneksi onnistuin vielä puhumaan itseni eliittiryhmään. Tämän ansiosta sain jättää verryttelykamat lähtöviivalle ja astella eturiviin ME-nainen Florence Kiplagatin taakse. Valitettavasti en tajunnut heti kisakeskuksessa tarkistaa, että numeron mukana olisi varmasti hakaneulatkin. Hotellilla vasta avasin kirjekuoren löytäen sieltä vain yhden mokoman! Sama källi, joka muutama vuosi sitten aiheutti harmaita hiuksia Berliinissä: omia hakaneuloja ei tietysti sattunut mukaan, ja verryttelylenkin aikana käänsin koko korttelin liikkeet ympäri onnistuen löytämään vain yhden lisää. Sillä ei vielä numeroa kiinnitetty, joten ei auttanut muu kuin tehdä vielä yksi reissu kisakeskukseen, joka ei onneksi (tällä kertaa) ollut kaukana. Pakkaa siis aina mukaan omat hakaneulat, kun lähdet ulkomaille kisareissuun!

Sää Barcelonassa oli mahtavan aurinkoinen ja lämmin (20*C) viimeviikkojen sateiden jälkeen. Valitettavasti kisa-aamu sunnuntaina valkeni erittäin tuulisena - ihan tuli lukuisat Hollannin kisareissut mieleen. Alkuvauhtia ja aikatavoitetta oli siis pakko säätää kelin mukaan, vaikka ruotsalaiset kaverit ehdottivat liittymään samaan 64:30-vauhtiseen pääryhmään. Totesin tämän olevan järjetöntä, ja 66 minuuttiakin olisi tässä kelissä napakymppi. Uskoin Kiplagatin lähtevän taas jahtaamaan isolla jänisporukalla naisten ME:tä 65 minuutin pintaan. Siinä olisi hyvä tulla völjyyssä. Puolen kilometrin juoksemisen jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että Kiplagat ei yrittäisikään tänään ennätystä. Päätin karata heiltä, mutta jäin kuitenkin parin muun juoksijan kanssa hieman väliinputoajiksi, sillä pääryhmä aloitti edessä niin kovaa. 

Ensimmäinen kymppi meni myötätuuleen, mutta tämä osuus oli sen verran nousuvoittoista, että maltilla oli pakko aloittaa. Kilometrien väliajat vaihtelivat 3:01-3:13:n välillä tuulen suunnasta ja mäkisyydestä riippuen. Kymppi oman kellon mukaan 31 tasan, virallisella pisteellä 31:24 toista sataa (!) metriä myöhemmin.

Tankkaus meni omalta osaltani nappiin: edellisillan pasta-bolognese tuplana ja konservatiivinen alkuvauhti takasivat energian riittävyyden lähes loppuun asti. Viiden kilometrin välein otin pelkkää vettä ja 17km:n kohdalla yhden sipaisun kofeiinigeeliä.

Viimeinen kymppi oli sitten laskuvoittoista, mutta kun siitä viimeiset kahdeksan kilometriä oli kovaan vastaiseen, vauhdin ylläpito alkoi olla työlästä viimeisellä vitosella. Onneksi katkenneita selkiä alkoi tulla jo puolimatkassa vastaan, joten näistä sai itselleen aina hetkellisen välitavoitteen.

Maaliin saavuin 26:ntena ajassa 66:40, joka on myös oma uusi ennätys 19 sekunnilla. Isoja riemunkiljahduksia se ei tuonut: aika ei ollut lähellekään 65:tä, mutta oli ikään kuin pieni torjuntavoitto Floridan pettymyksen jälkeen sekä muuton/juuri alkaneiden opiskelujen aiheuttaman stressin ohessa. Tyytyväinen täytyy siis olla.

Tasaisella reitillä, tyynessä kelissä ja tarkkaan optimoidulla reitillä (21,44km - GPS näytti yli 300 metriä ylimatkaa??) olisi mukava yrittää vielä kovaa aikaa, mutta jatkosuunnitelmat ovat vielä avoimena. Opiskelujen ehdoilla mennään siis jatkossa, mutta vahvasti harkinnassa ovat ainakin huhtikuinen SM-maantie ”kotikentällä” Jyväskylässä sekä toukokuinen Riga Lattelecom –maraton/puolimaraton. Riikan reitti menee nimittäin oman asuntoni ikkunan alta!

TULOKSET

Muutoksen aika

Naplesin kisan starttiviivalta.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Viime kuussa oli hieman lomaa, ja se tuli käytettyä pieneen piipahdukseen Floridassa, Gainesvillessä. Tarkoituksena oli yhdistää tähän reissuun erittäin nopea puolimaraton Naplesissa, missä tavoitteena oli EM-rajan, 65 minuutin alitus. Gainesvillessä puitteet olivat viimeisen päälle, ja fiilis olikin varsin luottavainen ennen kilpailua. Valitettavasti kisaa edeltävä yö muutti kaiken: heräsin yöllä klo 03 valmistautumaan klo 07 tapahtuvaan starttiin. Klo 04 alkoi ukkosrintama levittäytyä kaupungin ylle. Järjestäjiltä tuli viesti, että kisan alkamisajankohtaa siirrettäisiin tunnilla. Ensiksi näytti siltä, että pilvet vain menisivät ylitse ilman isompia sateita, mutta klo 05:30 alkoi yhtäkkiä sataa ja tuuli ujeltaa ihan järkyttävästi, ehkä arviolta 50 m/s. Tuoleja ja puita vain sinkoili ilmassa. Tätä itselleni ennennäkemätöntä tornadoa (?) kesti vain muutaman minuutin ajan, ja sitten keli alkoi vähitellen kirkastua. Tuntia myöhemmin kisapaikalla tuhojen laajuus alkoi paljastua. Reitille oli kaatunut lukemattomia puita ja alimmissa kohdissa vettä oli nilkkoihin asti. Kisa oli luonnollisesti peruttu. Harmitus oli kyllä suuri! Kohtalon ironiaa, että pari tuntia myrskyn jälkeen aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta minkäs teet.

Reissun jälkeinen elämä onkin ollut sitten kiivasta muutoksen aikaa, nimittäin muutto Riikaan Latviaan lääketieteen opintojen perässä. Moni on kysynyt, että miksi? Miksi ei: lääkis oli tavoitteena jo ennen Jenkkeihin lähtöä. Riga Stradins Universityssä opiskelu tapahtuu englanniksi,  ja kun jenkkivuodet tarjosivat hyvän pohjan niin kasvattavana kokemuksena kuin myös kielitaidon osalta, niin olihan tämä tilaisuus käytettävä.

Yliopiston päärakennus

No miten homma on sitten lähtenyt käyntiin: ensimmäinen viikko opintoja on takana ja tähän asti kokemus on ollut pääosin positiivinen. Toki Jenkkien jälkeen siirtyminen Latviaan on ollut kulttuurisesti se toinen ääripää: monet asiat tapahtuvat yhä neuvostomaisen byrokraattisesti.  Sen sijaan opiskelijoiden keskuudessa on hyvin kansainvälinen tunnelma ja erittäin mukava meininki, mikä on yllättänyt positiivisesti. Lähes joka kolmas opiskelija RSU:ssa on ulkomaalainen (yli 50 maasta). Meidän oma ryhmä on kokonaan kansainvälinen: opiskelijoita on ainakin Ruotsista, Saksasta, Intiasta ja minun lisäkseni kaksi muuta suomalaista.

Opintojen suhteen vaikuttaisi olevan aikas tiukkaa: mitään HOPS:ia ei tunneta, vaan kaikki vetävät saman setin, ja läpi olisi päästävä, vaikka sitten löysässä hirressä: luentoja ja labroja on mm. anatomiasta, kemiasta, fysiikasta, latviankielestä, molekyylibiologiasta, lääketieteen historiasta ja histologiasta. Viikkorytmi ei ole mitenkään vakio vaan kursseja tulee ja menee, ja välillä on väliviikkoja joistakin aineista.  Mielenkiintoisinta tähän asti (ja samalla ehkä koko 1-semman vaikein aine) on ollut anatomian käytännön harjoitukset, jossa opettelemme oikeista luista kaikki mahdolliset luiden, lihasten ja jänteiden osat latinaksi. Ensimmäisellä kerralla vuorossa oli kaikki selkärangan nikamat….

Muita huomioita:

Sää. Pari viikkoa sitten tänne tullessa keli oli kieltämättä ihan hirveä: lunta oli enemmän kuin Suomessa ja kuntosalin matto tuli tutuksi. Pian tämän jälkeen säätilassa tapahtui täyskäännös, ja sen jälkeen kelit ovat olleet erittäin keväiset, kuin Suomen huhtikuussa: lämpöä 2-7 astetta ja kaikki lumet sulivat erittäin nopeasti. Kelpaa ainakin tällaiselle ulkoilmaihmiselle! :)

Asunto. Ensimmäisen viikon asuin hotelissa, mutta nyt on kämppäkin löytynyt. Mukava ja rauhallinen kaksio ihan keskustassa, naapurissa Suomen suurlähetystö, ettei koti-ikävä pääse ihan liiaksi yllättämään… :)

Hintataso. Kaikki on vähintään kolmanneksen edullisempaa kuin Suomessa. Joissain tuotteissa ja palveluissa ero saattaa olla moninkertainen.

Tuleva viikonloppu meneekin sitten Barcelonassa. Itselleni oli tärkeää löytää peruuntuneen Naplesin puolikkaan tilalle joku vaihtoehto, ja sunnuntaina juostava Mitja Marató de Barcelona näytti sopivan aikataulullisesti omaan ohjelmaan. Se kuinka paljon opiskeluiden ja muun elämänmuutoksen tuoma stressi tulee sitten vaikuttamaan lopputulokseen, jää nähtäväksi. Liikaa lopputuloksesta ei kannata stressata, koska päivän kuntoon ei voi nyt kauheasti enää vaikuttaa.

Uz redzēšanos! Palaillaan!