sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Suomen mestari

Tämän vuoden SM-maraton kilpailtiin eilen lauantaina. Kilpailu oli tällä kertaa viety suurelta yleisöltä hieman piiloon pienelle Pyhtään kylälle, joka sijaitsee Kotkan kupeessa. Pienoinen kontrasti viimeksi juoksemaani New Yorkin maratoniin siis! Päätöksen SM-maratonille osallistumisesta tein elo-syyskuun vaihteessa heti Hämeenlinnan Tähtikisojen jälkeen.

Ennen h-hetkeä ehdin saada alle 3,5 viikkoa hyvää maratontreeniä. Koko valmistautumisjakso meni täysin nappiin, mikä nosti maratonluottoa. Reittiprofiilia etukäteen tutkaillessa alkoi käydä selväksi, että mitään vauhtibaanaa ei Pyhtäällä tultaisi näkemään. Tämä otettiin myös viime viikkojen harjoittelussa huomioon: tasaisella jolkottelut jätettiin vähemmälle ja kaikki maratonin täsmätreenit päätettiin tehdä mäkisillä reiteillä. Ohjelmaan siis lisättiin perinteisten anakynnyksellä tehtävien 2000 metrin ratavetojen lisäksi mm. mäkisen Harjun purun kiertoa sekä useita 20km:n kiihtyvävauhtisia harjoituksia Jyväskylän mäkisillä takamailla. Samalla viimeksi mainitut kävivät hyvästä totuttelusta tulevaan yksinäisen miehen raastoon ilman isompaa yleisön kannustusta. Mihinkään viime syksyn ja talven harjoitusmääriin tai maratoniskutusharjoitteluun ei näin lyhyellä valmistautumisajalla kannattanut ryhtyä, vaan kilometrit pyörivät siinä 140-150:n viikkotasolla.

Maratonin aattona kiersimme autolla Pyhtään reitin: yksi 42,2km:n lenkki asumatonta maaseutua kiertäen. Tarjolla ei ollut mitään pitkiä tasaisen vauhdin korpisuoria vaan erittäin mutkainen ja mäkinen, jatkuvaa rynkytystä ylös alas vaativa reitti. Olipa siellä heti alkukilometreilla reilun 3km:n mittainen soratiepätkäkin. 








Reitin raskaudesta huolimatta päädyin pysymään ennakkoon JKU:n maratonkoneiden minulle luomassa taktiikassa - eli paukusta heti kovaa (pojat kai luottivat kuntooni enemmän kuin minä itse??). Juoksu maistui hyvältä heti alusta lähtien ja annoin vaan mennä 3:20:n kilsoja. Sorapintaisella ja kumpareisella "ralli-EK-pätkällä" 5km:n jälkeen askeleet takana alkoivat odotetusti vaimeta. Kertaakaan en taakseni katsonut. Tästä eteenpäin olin ihan yksin, seuranani vain vauhtia näyttävä gps-kello. 

Huoltoporukka pyöritteli päitään päivitellen, että ei tiedä poika mikä loppumatkasta odottaa. Ja totta puhuakseni enhän minä muistanutkaan. 21 kilometriin tulin ajassa 1:10.22. Kova väliaika, mutta kulku oli hyvä ja annoin askeleen rullata: 3.21, 3.21, 3.23... 25 kilometriin tultaessa kumpuileva asfalttie alkoi kääntyä selkeästi nousuvoittoiseksi, jolloin aloin tiedostaa vaaran merkit. Kilometriajat putosivat 3:30:n tienoille. Ylämäki jatkui jatkumistaan lopulta yhteensä 15 kilometriä, mikä tuntui yhdeltä kidutukselta. Pelkäsin koko ajan tulevani kiinniajaetuksi, vielä kun lievä pistos alkoi kummitella vatsanpohjassa vikalla kympillä. Loppua kohden pitkät loivat nousut alkoivat kaiken lisäksi muuttua lukemattomiksi teräviksi kinkareiksi. Kahteen aiempaan maratoniini verrattuna sain nyt kuitenkin pidettyä vauhdin siedettävänä 3:35-3:40/km -haarukassa. Tässä auttoi paljolti se, että valmentaja-Antero pysähtyi autolla joka km-tolpalle kannustamaan. 40km:ssa, koko seutukunnan isoimman mäen päälle kivuttuani uskalsin jo uskoa voiton varmistuvan. Alas maalialueelle lasketellessani fiilis oli voipunut, mutta onnellinen. Uran ensimmäinen henkilökohtainen SM-kulta uudella ennätysajalla 2:26.29 (aiempi 2:29.29 New York 2014) palkitsi toden teolla päivän kovan urakan jälkeen ja tietysti yleensäkin koko kauden kaikkien vaikeuksien jälkeen. Voittomarginaali seuraavana maaliin juosseeseen yllättäjä-debytantti Mikko Toloseen oli reilut pari minuuttia. Pronssi meni Thijs Feuthille, jota pidin ennakkoon pahimpana vastustajanani. Maraton on maraton, aina arvaamaton, mutta onneksi tällä kertaa siitä selvittiin kunnialla.

Kiitokset New Balance Suomelle hyvistä tossuista: päivän kenkävalinta NB Zante osoittautui erinomaisen rullaavaksi kisakengäksi niin asfaltilla kuin sorallakin, ja sen riittävä vaimennus auttoi jalkoja säilymään iskukykyisenä koko maratonin matkan. Kiitos seuralleni JKU:lle: on ilo kuulua Suomen parhaimpaan seuraan, jossa on vieläpä mukavaa sakkia! Erityiskiitos valmentaja-Anterolle: on koettu tässä 12 vuoden aikana paljon niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta aina olet jaksanut pyyteettömästi tsempata kello kourassa säällä kuin säällä. Kiitos vielä kaikille muillekin tällä matkalla tukeneita - tiedätte itse keitä tarkoitan!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kesä paketissa

Kesän ratakausi alkaa olla paketissa. Elokuussa ohjelmassa oli vielä kolme kilpailua, joista jokainen oli suorituksina Kalevan Kisojen kaltaista perusvääntöä.

Loppukesän ensimmäisenä starttina oli Kuortaneen Eliittikisat, jotka käytiin viikko Kalevan Kisojen jälkeen. Tarjolla oli 3000 metriä, matka, jota on tullut nykyään syystä tai toisesta harvemmin juostua. Parhaimmillaan 3000 metriä toimii erinomaisena kunnon kohottajana 5000 metrille. Sinänsä raa'asta vitosen kunnosta kolmonen ei kerro juuri mitään - lähinnä vain irtiottokyvyn tasosta. Kuortaneen kisan vähimmäistavoitteeksi asetin vuonna 2011 Jenkeissä juoksemani 8.23:n parantamisen. Kulku ei ollut erityisen hyvää, mutta Kuortaneen upouudella mondo-radalla ja poikkeuksellisen tyynessä säässä tavoite täyttyi reilusti: aika 8.18,22. Muutenkin kisa oli kotimaisittain hyvätasoinen. Näitä lisää!

1Ryan GregsonAUS26.4.907.51,64 PB 
2Sam McEnteeAUS3.2.927.52,12 PB 
3Ilari PiipponenKarhKa25.9.888.08,79 kkPB (ka 125.) 
4Jimmy FinnholmIKFalken9.10.918.16,79 PB (ka 251.) 
5Ville HeikkiläLammSä22.2.928.17,07 PB (ka 255.) 
6Jaakko NieminenJyväskKU27.1.878.18,22 PB (ka 290.) 
7Tommi SundellPorinYU9.3.908.20,62 PB (ka 354.) 
8Eero SalevaSjundeåIF7.10.958.24,37 PB (ka 488.) 
9Anders LindahlIFLänken26.12.878.37,42 
10Matti HaatainenKuopRei26.8.858.46,05


Kuortaneen jälkeen pidin erittäin onnistuneen parin viikon harjoittelujakson (mm. 10x400m, pal. 400m (<2min), 20x200m, pal. 200 m (1’20") ja TV Kova 12km), joissa vauhdit alkoivat olla jo ennätystasoa. Kisailut jatkuivat 22. päivä Belgian Antwerpenissa Vattulaisen Artun kanssa paikallisessa yleisurheilugaalassa, jossa toiveissa oli Heusdenin kaltainen hyvävauhtinen 5000 metrin kisa. Helteisessä mutta tyynessä kelissä juostu kisa ei kuitenkaan ollut ennätyksiä ajatellen vauhdinjaollisesti paras mahdollinen: Ekat 1,5km tuli mukavasti ennätystahtia, sitten pääjoukko kiristi vauhtia ja putosin letkasta. Loppukilometrit tulivat omalla vedolla. Matkustaminen Belgiaan asti 14.35,62:n takia tuntui siinä hetkessä kieltämättä täysin hukkaan heitetyltä, mutta toisaalta monesti on parempi epäonnistua kuin olla yrittämättä. Bryssel oli sentään hieno paikka viettää viikonloppua!

Kuvan kaunis Brysselin keskustori - Grand Place - Unescon maailmanperintökohde.

Elokuun kisaputki päättyi viikkoa myöhemmin Hämeenlinnan Tähtikisoihin, jonka 5000m toimi samalla maaottelukatsastuksena. Ilman jänistä juostussa kisassa homman kuvio oli ennakolta arvattavissa. Edes vuorovetoa ei ollut tarjolla vaan sain itse kovakuntoisimpana toimia jäniksenä muiden yrittäessä roikkua perässä. Ainoa mukana loppuun asti pysynyt oli Anders Lindahl, joka tuli viimeisellä tonnilla ohi kahdella sekunnilla (ajat 14.36,37 ja 14.38,54).

Tuosta kisasta ja loppujen lopuksi koko ratakaudesta jäi suoraan sanoen p**** maku suuhun. Kun alkukesällä kisailut jäivät loukkaantumisen takia vähemmälle, paukkuja olisi ollut jatkaa ratakautta vielä pidempäänkin. Nyt näytöt eivät riittäneet enempään kuin maaottelun varamieheksi - kolmen kovakuntoisen 5000 metrin juoksijan tuplatessa viikonloppuna. Tsemppiä, seuraan kisoja kotisohvalta suurella mielenkiinnolla - sen mitä Finlandia Marathonin järjestelyiltä ehdin.

Yhteenveto kaudesta: Peruskunto oli parhaimmillaan (onnistuneen Etelä-Afrikan leirin ansiosta) helmikuun alussa seurajoukkueiden EM-maastoissa Guadalajarassa. Se menee myös kisasuorituksena uran top-3:seen. Tuloskunto ratakisoja ajatellen oli sen sijaan kovimmassa nousussa ennen juhannusta. Vuoden ylivoimaisesti herkin kulku oli puolestaan Heusden-Zolderin 5000 metrillä. Harmi vain, että kaikki edellä mainituista positiivisen kierteen aluista päättyivät joko sairastumiseen tai pieneen loukkaantumiseen. Joskus ero kehityksen ja taantuman välillä saattaa olla hiuksenhieno, ja sitä ei näe pelkästään tilastoja tutkimalla.


Kesä jää väistämättä takavasemmalle.