Torstai-illan kymppi oli aikataulutettu alkavaksi vasta klo 21:45, eli parisen tuntia auringonlaskun jälkeen, mikä takasi otolliset olosuhteet radan kiertämiselle. 17’C, tyyntä - tällaiset kisaolosuhteet ovat Suomen suvessa valitettavan harvinaista herkkua...
Starttasin kisan 2-erässä, jossa oli reilusti porukkaa
hamuamassa alle puolen tunnin aikoja. Ensimmäinen puolisko oli likaista
ryhmäjuoksua, jossa ei kyynärpäitä ja kannoille kopauttelemisia säästelty.
Vitosen väliaika hidas 15:08. Välittömästi tämän jälkeen vauhti kiihtyi pari
sekuntia per kierros, ja itselläni alkoivat vaikeudet. Kuuteen kilometriin
tultaessa putosin kärkiporukasta ja jäin yksin taistelemaan hyytymistä vastaan.
Tässä vaiheessa puolen tunnin alitus alkoi näyttää epätodennäköiseltä, sillä
olin jo lähes suoran mitan tästä kyydistä perässä.
Neljä kierrosta ennen maalia joku kaveri takaa aloitti
viimeisen mailin kirinsä, ja päätin liimautua hänen peesiinsä. Kierrosajat
alkoivat tippua 70-69 sekuntiin. 500 metriä ennen maalia tajusin pienen pieniä
mahdollisuuksia olevan ”haamurajan” alittamiseksi. 400 metriä ennen maalia
kello näytti 29 tasan. Raivoisalla kirillä 30 minuuttia alittui loppujen
lopuksi yllättävän helposti ajalla 29.58,81 (tulokset).
Päällimmäisenä ajatuksena oli tyytyväisyys, että puoli
tuntia alittui toisen kerran urallani, ja vähimmäistavoite tuli näin täytettyä.
Toisaalta oli pieni pettymys, että happi ei liikkunut niin hyvin, että olisin
kestänyt pientä vauhdin lisäystä puolessa matkassa. Myöskään lähtökohdat
kisaan eivät olleet tällä kertaa parhaat mahdolliset, sillä viikko ennen kisaa
viimeistelyharjoituksessa mystiset rytmihäiriöt iskivät jälleen pitkästä aikaa
kesken tonnin vetojen. Tartanilla maatessa fiilis oli taas sellainen (syke
215), että koko kisa saa jäädä välistä. Onneksi kohtaus ei ollut tällä kertaa
yhtä paha kuin viime kesänä vaan meni ohi jo samana iltana. Episodista selvisin
lopulta yhdellä lepopäivällä. Vielä kun kisaviikon maanantain viimeinen
vetoharjoitus (5x400m+3x200m, pal. 400m/9min+10x80m) sujui ongelmitta, halusin
lähteä mukaan kisaan, vaikka tilanne ei henkisesti ollut niitä helpoimpia.
Kisan jälkeen oli vuorossa ansaittu hengähdystauko Losin auringon alla ennen paluuta Suomeen pitkästä aikaa. Seuraava isompi tavoite on Imatran SM-maastot äitienpäivänä. Kun koko JKU:n joukkue on nyt sen verran hyvässä tikissä, tavoitteeksi ei kannata asettaa vähempää kuin kultamitali joukkuekilpailussa. Tämä onnistui viimeksi vuonna 2012.
Kisan jälkeen oli vuorossa ansaittu hengähdystauko Losin auringon alla ennen paluuta Suomeen pitkästä aikaa. Seuraava isompi tavoite on Imatran SM-maastot äitienpäivänä. Kun koko JKU:n joukkue on nyt sen verran hyvässä tikissä, tavoitteeksi ei kannata asettaa vähempää kuin kultamitali joukkuekilpailussa. Tämä onnistui viimeksi vuonna 2012.
Alla video viimeisestä kierroksestani:
