 |
| Minä ja pari samassa erässä juossutta mukavaa heppua Espanjasta |
Parin viikon takainen Heusden-Zolderin KBC Nacht oli juuri niin hyvä kisa kuin toivoinkin. Vaikka paikkana oli pieni tuppukylä keskellä ei mitään, järjestelyt olivat yksinkertaisen toimivat, paikalla 140 tasokasta vitosen juoksijaa eri puolilta maailmaa, stadion täynnä yleisöä, ajankohta ja olosuhteet parhaat mahdolliset (päivällä +30'C, illalla starttien aikaan klo 21-23:30 n. +20'C ja tyyntä), ja sitä myöten fiilis kisaan paras aikoihin. Kehnon kauden parhaan ajan takia minut oli sijoitettu toiseksi huonoimpaan erään, mikä etukäteen hieman harmitti. Huoli oli kuitenkin turha, sillä järjestäjät osoittautuivat eräittäin joustaviksi, ja pääsinkin hyppäämään pykälää kovempaan erään (D-erä), joka tavoitteli n. 14.10:n aikaa.
Kisan alku mentiin n. 68-69 sekunnin kierroksia. Letkassa juostessa tyynessä kelissä, supernopea mondo alla, tämä tuntui olevan yhtä leikintekoa (3000m:n väliaika 8:37). Sitten kova alusta alkoi käydä äkistään pohkeelle (piikkarijuoksua on tullut kesän aikana sattuneesta syystä vähän) ja lihas hirttää kiinni. Loppumatka tuli yhdellä pohkeella pomppien, mutta tulos 14.26 oli kuitenkin kelpo - vain viitisen sekuntia ennätyksestä - lupaus paremmasta.
Seuraava viikko menikin sitten pohkeen kanssa taistellessa. Muutaman päivän levon jälkeen sain tehtyä viikon kaikki loput treenit, joskin useimmat niistä olivat enemmän tai vähemmän kehnoja. Kalevan Kisa -viikon maanantaina ukko saatiin vihdoin hoidettua täyteen iskuun. Vielä kun tiistain valmistavassa treenissä kulku oli ehkäpä kauden parasta, odotukset Porin suhteen alkoivat olla ensi kertaa hyvät sitten kesäkuun puolivälin.
Perjantain kympille hyvä fiilis oli kuitenkin vaihtunut raskaiksi jaloiksi. Ensimmäiset kilometrit menivät vielä kelvollisesti 3min/km -vauhtia, mutta pieni vauhdin lisäys muilta tappoi miehen saman tien. Mitaliletkasta tippuminen noin aikaisessa vaiheessa navakassa tuulessa oli sen verran kohtalokasta, että loppumatka meni säästellessä voimia sunnuntaita varten. Nappasin vain sen mitä oli otettavissa, eli 4-sijan.
 |
| Kalevan Kisojen 5000 m |
5000 metrille uskoin olevani porukan parhaissa voimissa (pl. pelkälle vitoselle keskittyneet tuoreet miehet) - sen verran hurjannäköisesti pojat näyttivät perästä seuraten kymppiä raastavan. Sunnuntain kisan alkukierroksilla monilla vaikutti perjantai painavan jaloissa; vauhti oli puolimatkaan saakka ihan hölkkää. Tästä eteenpäin tahti kiristyi 68-69 sekunnin kierroksiksi, mikä ei jostain syystä tuntunutkaan enää helpolta. Uskottelin vireen löytyvän viimeiselle 1500 metrille, kuten usein ennenkin, mutta ei tällä kertaa. Kärki viiletti karkuun ja mitalit menivät jälleen muille jakoon, tällä kertaa n. 4 sekunnin marginaalilla.
Viikonlopun saldona kaksi 4-sijaa lisää, viimevuotisen 4-sijan jatkoksi. Aika raskas pettymys kaiken panostamisen jälkeen. Ilmeisesti rikkonaisen alkukauden takia hyvän ja huonon päivän ero on nyt tosi iso. Onnittelut vaan mitalisteille: Artulle, Andersille, Jarkolle ja Henrille. Jatketaan tästä joskus...
