sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

DNF Haagissa

Hallikausi jäi siis minun osaltani väliin. Päätös oli helppo, sillä erinomaisesti menneen Madridin maastokisan jälkeen sairastuin heti Suomeen tultuani viikoksi kuumeeseen. Taudista toivuttuani oli aika keskittyä tulevaan puolimaratoniin Haagissa. Vaikka kisavauhtinen juoksu tuntui taudin jälkeen olevan hieman työlästä, vuoristoleirillä hankittu hyvä peruskunto ei sentään ollut kadonnut tuhkana tuuleen. 

Tämän päivän kisassa meillä oli reissukaveri-Henrin kanssa tavoitteena yltää uusille ennätyslukemille Haagin nopeaksi tunnetulla reitillä. Omat haaveet kariutuivat valitettavasti jo edellisiltana, kun pohje kramppasi äkillisesti kesken iltakävelyn. Lihas oli pinkeänä vielä aamullakin, eikä aamulenkille näin ollen ollut mitään asiaa. Päivän aikana tilanne helpottui suolaa ja magnesiumia kittaamalla sen verran, että päätin riskillä startata kisaan "80%:lla pohkeella". Normaalisti olisin jättänyt kisan väliin, mutta pitkä matka yhtä kisaa varten painoi tällä kertaa enemmän vaakakupissa. Kuten arvata saattaa, pohje alkoi kovemmassa vauhdissa leikata kiinni, ja keskeyttäminen oli ainoa vaihtoehto kahdeksan kilometrin kohdalla 67 minuutin vauhdista. Henri puolestaan taisteli maaliin asti, mutta juokseminen valtaosan matkasta yksin erittäin tuulisessa säässä verotti aikaa ratkaisevasti (20:s 66:05).

Vaikka epäonni tuntuu jatkuvan, pitää vaan jaksaa sitkeästi yrittää ja ottaa uusia välitavoitteita. Panostus jatkuu, ja vuoden toinen korkeanpaikan leiritys alkaa rapakon toisella puolella Flagstaffissa viikon päästä. Toivon mukaan hyvä leiri olisi tarkoitus päättää kovaan ratakymppiin Kaliforniassa huhtikuussa. Katsotaan miten äijän käy...