Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Toivotan Hyvää Joulua kaikille blogini lukijoille.
Jatkakaamme yhteisen hienon liikuntaharrastuksen parissa myös ensi vuonna!

PM-maastot, Göteborg

AP, Ipe, Jussi ja minä

Maratonin mitalikahvit on juotu ja harjoittelu kohti uutta kautta käynnistynyt. Kieltämättä teki terää pitää pieni tauko kovemmasta harjoittelusta. Etenkin pääkopalle on tärkeää antaa akkujen välillä lataantua; ilman kunnon draivia harjoittelu ei ole pidemmän päälle kehittävää. Nyt katseet on jo suunnattu kohti pian lähestyvää seuraavaa tavoitetta, puolimaratonia.

Harjoittelu on edennyt suunnitelmien mukaan nyt kolme viikkoa. Treenit ovat olleet määrällisesti päivätöiden ohessa ainoastaan semi-kovia, mutta maltillisia tehoja on haettu ihan reilulla kädellä, kolmesta neljään ns. laatuharjoitusta per viikko. Lisäksi uusia ärsykkeitä on etsitty lyhyistä loikkatreeneistä.

Harjoittelun keskellä tarjoutui viime viikonloppuna mahdollisuus osallistua PM-maastoihin peruutuspaikalle. Hetken harkittuani päätin lähteä matkaan Göteborgiin yhdessä Ilari Piipposen, Jussi Utriaisen ja Antti-Pekka Niinistön kanssa. Ajatuksena oli, että ehkä reissu menisi uuden kauden välipalana, eikä kunnon maastorykäisystä lieneisi liiemmin haittaakaan treenien kannalta. 

PM-maastot kisailtiin Göteborgin esikaupunkialueella sijaitsevan hienon urheilukeskuksen (löytyi jalkapallohallia, hiihtoputkea ym.) ympäristössä. Kuuteen kertaan juostu 1,5km:n kierros kiersi suurimmalta osin rinteistä nurmikenttää, jonka jälkeen juoksijat kiipesivät metsän siimekseen, ennen laskettelua takaisin maalialueelle ja edelleen uudelle kierrokselle. Göteborgissa oli satanut runsaasti ennen kilpailuja, ja nurmikenttä oli tämän vuoksi erittäin pehmeä. Kolmen startin jälkeen reitti oli jo niin mutainen, että jopa aina lenkkareilla juokseva Jussi alkoi kaivella pidempiä piikkikenkiä esiin. 

Omana henkilökohtaisena tavoitteenani oli pysyä kovana maastojuoksijana tunnetun Jussin mukana niin pitkään kuin mahdollista - vaikuttihan oma kunto treenien perusteella olevan hyvällä tolalla. Kisan alku meni vielä mukavasti pääjoukon mukana, mutta jo toisella kierroksella alkoivat muut pohjoismaalaiset - Jussi mukaan lukien - karata askel askeleelta. Tuntui, että heti mutavuorauksen saatuaan kisakengät painoivat ainakin kilon kappale; sekä jalkojen lihaskestävyys että irtiottokyky loppuivat yksinkertaisesti kesken (Reidellä vääntöä olisi ehkä pitänyt käydä harrastamassa suolla tai hiekkakuopalla??). Kun Ipelle ja AP:llekään ei sattunut paras päivä kohdalle, menivät viimeiset neljä kierrosta kokonaan yksin taistellen. Paikalliset (ei-maajoukkue-) ruotsalaiset sain sentään ohitettua. Varamiehen paikka tuli ehkä täytettyä, mutta muuten numerot olivat aika rumia: aika 28.29, 18. sija, 1.19 kärkeen ja 54 s vakuuttavasti 8:nneksi juosseen konkari-Jussin takana.

Kyyti oli siis ainakin tällaisella ei-100%:lla valmistautumisella jäätävän kylmää, vielä kun muut pohjoismaalaiset olivat parhaassa vedossaan heidän meneillään olevan oman maastokautensa ansiosta. Ehkä PM- ja EM-maastoihin tosissaan panostavia palvelisi enemmän se, että meilläkin juostaisiin SM-maastot vasta loka-marraskuun vaihteessa, eikä toukokuussa. Mene ja tiedä. Karavaani kulkee, vaikka koirat tästä vähän haukkuvatkin.

TULOKSET

VKO 42

MA

Ap: 10km + kuntopiiri Ip: VK 10xHarjun pururata 56:27 3:34/km, s 157 + koord. + 5x100m

TI

Ap: 10km+loikkia Ip: 15km 

KE

Ap: 10km+loikkia Ip: TV 6km 3:57/km, s 139 + Reipas 6km 3:30/km, s 156 

TO

Ap: 8km Ip: Koord.+loikat+hypyt+4x4xHarjun portaat, pal. 1'/5' + 2x10x100m

PE

Ap: 6km Ip: TV 10km 4:08/km, s 140 + loikkia + 6x100m

LA

Ap: Kuntopiiri Ip: TV 10km 4:00/km, s 143 + Reipas 10km 3:37/km, s 155

SU

Ip: 20km

170 km

VKO 43

MA

Ap: 6km+loikkia Ip: VK 10xHarjun ympäri 55:55, 3:36/km, s 160 + koord. + 5x100m

TI

Ip: 20km+loikkia

KE

Ap: 10km+loikkia Ip: TV 7,5km 3:48/km, s 144 + Reipas 7,5km 3:32/km, s 154 

TO

Ap: 8km Ip: Mäkivetoja 6x540m sis. 2x50m loikkia: 2:01-1:47 + 10x100m

PE

Ap: 10km+loikkia

LA

Ip: Kuntopiiri + MK 5xHarjun ympäri, pal. 3': 5:04, 5:02, 5:04, 5:04, 4:56 

SU

Ip: 30km

154 km

VKO 44

MA

Ip: VK 10xHarjun ympäri 55:33, 3:32/km, s 159 + koord. + 5x100m

TI

Ip: 20km

KE

Ap: 10km

TO

Ap: 8km Ip: Mäkivetoja 6x540m sis. 2x50m loikkia: 1:54-1:44 + 10x100m

PE

Ap: 8km Ip: Kuntopiiri + TV 5km 3:43/km, s 145 + Reipas 5km 3:28/km, s 156 + Kova 5km 3:20/km, s 163

LA

Ip: 30km

SU

Ip: 20km

159 km

VKO 45

MA

Ap: 8km Ip: 4x1000m 3.02-2:51 / 3' + 10x80m + kuntopiiri 

TI

Ip: TV 20 km 4:00/km, s 142.

KE

Ap: 10km+loikkia Ip: TV Reipas 9km 3:34/km, s 148 

TO

Ip: 3x400m 69-74s / 2’-3’ + 5x80m

PE

Ip: 6km+5x100m

LA

Ap: 3km Ip: Pm-maastot, Göteborg 9km 28:29 18:s 

SU

Lepo

100 km

Suomen mestari

Tämän vuoden SM-maraton kilpailtiin eilen lauantaina. Kilpailu oli tällä kertaa viety suurelta yleisöltä hieman piiloon pienelle Pyhtään kylälle, joka sijaitsee Kotkan kupeessa. Pienoinen kontrasti viimeksi juoksemaani New Yorkin maratoniin siis! Päätöksen SM-maratonille osallistumisesta tein elo-syyskuun vaihteessa heti Hämeenlinnan Tähtikisojen jälkeen.

Ennen h-hetkeä ehdin saada alle 3,5 viikkoa hyvää maratontreeniä. Koko valmistautumisjakso meni täysin nappiin, mikä nosti maratonluottoa. Reittiprofiilia etukäteen tutkaillessa alkoi käydä selväksi, että mitään vauhtibaanaa ei Pyhtäällä tultaisi näkemään. Tämä otettiin myös viime viikkojen harjoittelussa huomioon: tasaisella jolkottelut jätettiin vähemmälle ja kaikki maratonin täsmätreenit päätettiin tehdä mäkisillä reiteillä. Ohjelmaan siis lisättiin perinteisten anakynnyksellä tehtävien 2000 metrin ratavetojen lisäksi mm. mäkisen Harjun purun kiertoa sekä useita 20km:n kiihtyvävauhtisia harjoituksia Jyväskylän mäkisillä takamailla. Samalla viimeksi mainitut kävivät hyvästä totuttelusta tulevaan yksinäisen miehen raastoon ilman isompaa yleisön kannustusta. Mihinkään viime syksyn ja talven harjoitusmääriin tai maratoniskutusharjoitteluun ei näin lyhyellä valmistautumisajalla kannattanut ryhtyä, vaan kilometrit pyörivät siinä 140-150:n viikkotasolla.

Maratonin aattona kiersimme autolla Pyhtään reitin: yksi 42,2km:n lenkki asumatonta maaseutua kiertäen. Tarjolla ei ollut mitään pitkiä tasaisen vauhdin korpisuoria vaan erittäin mutkainen ja mäkinen, jatkuvaa rynkytystä ylös alas vaativa reitti. Olipa siellä heti alkukilometreilla reilun 3km:n mittainen soratiepätkäkin. 

Reitin raskaudesta huolimatta päädyin pysymään ennakkoon JKU:n maratonkoneiden minulle luomassa taktiikassa - eli paukusta heti kovaa (pojat kai luottivat kuntooni enemmän kuin minä itse??). Juoksu maistui hyvältä heti alusta lähtien ja annoin vaan mennä 3:20:n kilsoja. Sorapintaisella ja kumpareisella "ralli-EK-pätkällä" 5km:n jälkeen askeleet takana alkoivat odotetusti vaimeta. Kertaakaan en taakseni katsonut. Tästä eteenpäin olin ihan yksin, seuranani vain vauhtia näyttävä gps-kello. 

Huoltoporukka pyöritteli päitään päivitellen, että ei tiedä poika mikä loppumatkasta odottaa. Ja totta puhuakseni enhän minä muistanutkaan. 21 kilometriin tulin ajassa 1:10.22. Kova väliaika, mutta kulku oli hyvä ja annoin askeleen rullata: 3.21, 3.21, 3.23... 25 kilometriin tultaessa kumpuileva asfalttie alkoi kääntyä selkeästi nousuvoittoiseksi, jolloin aloin tiedostaa vaaran merkit. Kilometriajat putosivat 3:30:n tienoille. Ylämäki jatkui jatkumistaan lopulta yhteensä 15 kilometriä, mikä tuntui yhdeltä kidutukselta. Pelkäsin koko ajan tulevani kiinniajaetuksi, vielä kun lievä pistos alkoi kummitella vatsanpohjassa vikalla kympillä. Loppua kohden pitkät loivat nousut alkoivat kaiken lisäksi muuttua lukemattomiksi teräviksi kinkareiksi. Kahteen aiempaan maratoniini verrattuna sain nyt kuitenkin pidettyä vauhdin siedettävänä 3:35-3:40/km -haarukassa. Tässä auttoi paljolti se, että valmentaja-Antero pysähtyi autolla joka km-tolpalle kannustamaan. 40km:ssa, koko seutukunnan isoimman mäen päälle kivuttuani uskalsin jo uskoa voiton varmistuvan. Alas maalialueelle lasketellessani fiilis oli voipunut, mutta onnellinen. Uran ensimmäinen henkilökohtainen SM-kulta uudella ennätysajalla 2:26.29 (aiempi 2:29.29 New York 2014) palkitsi toden teolla päivän kovan urakan jälkeen ja tietysti yleensäkin koko kauden kaikkien vaikeuksien jälkeen. Voittomarginaali seuraavana maaliin juosseeseen yllättäjä-debytantti Mikko Toloseen oli reilut pari minuuttia. Pronssi meni Thijs Feuthille, jota pidin ennakkoon pahimpana vastustajanani. Maraton on maraton, aina arvaamaton, mutta onneksi tällä kertaa siitä selvittiin kunnialla.

Kiitokset New Balance Suomelle hyvistä tossuista: päivän kenkävalinta NB Zante osoittautui erinomaisen rullaavaksi kisakengäksi niin asfaltilla kuin sorallakin, ja sen riittävä vaimennus auttoi jalkoja säilymään iskukykyisenä koko maratonin matkan. Kiitos seuralleni JKU:lle: on ilo kuulua Suomen parhaimpaan seuraan, jossa on vieläpä mukavaa sakkia! Erityiskiitos valmentaja-Anterolle: on koettu tässä 12 vuoden aikana paljon niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta aina olet jaksanut pyyteettömästi tsempata kello kourassa säällä kuin säällä. Kiitos vielä kaikille muillekin tällä matkalla tukeneita - tiedätte itse keitä tarkoitan!

Lauantain maratonlenkki Polar Flow'ssa

Jaakko Niemiselle kelpaa vain mestaruus

Nieminen ja Markovaara maratonin Suomen mestarit

JKU voitti toistamiseen Kalevan Maljan

Kesä paketissa

Kesän ratakausi alkaa olla paketissa. Elokuussa ohjelmassa oli vielä kolme kilpailua, joista jokainen oli suorituksina Kalevan Kisojen kaltaista perusvääntöä.

Loppukesän ensimmäisenä starttina oli Kuortaneen Eliittikisat, jotka käytiin viikko Kalevan Kisojen jälkeen. Tarjolla oli 3000 metriä, matka, jota on tullut nykyään syystä tai toisesta harvemmin juostua. Parhaimmillaan 3000 metriä toimii erinomaisena kunnon kohottajana 5000 metrille. Sinänsä raa'asta vitosen kunnosta kolmonen ei kerro juuri mitään - lähinnä vain irtiottokyvyn tasosta. Kuortaneen kisan vähimmäistavoitteeksi asetin vuonna 2011 Jenkeissä juoksemani 8.23:n parantamisen. Kulku ei ollut erityisen hyvää, mutta Kuortaneen upouudella mondo-radalla ja poikkeuksellisen tyynessä säässä tavoite täyttyi reilusti: aika 8.18,22. Muutenkin kisa oli kotimaisittain hyvätasoinen. Näitä lisää!

1	Ryan Gregson	AUS	26.4.90	7.51,64				PB
2	Sam McEntee	AUS	3.2.92	7.52,12				PB
3	Ilari Piipponen	KarhKa	25.9.88	8.08,79			kk	PB (ka 125.)
4	Jimmy Finnholm	IKFalken	9.10.91	8.16,79				PB (ka 251.)
5	Ville Heikkilä	LammSä	22.2.92	8.17,07				PB (ka 255.)
6	Jaakko Nieminen	JyväskKU	27.1.87	8.18,22				PB (ka 290.)
7	Tommi Sundell	PorinYU	9.3.90	8.20,62				PB (ka 354.)
8	Eero Saleva	SjundeåIF	7.10.95	8.24,37				PB (ka 488.)
9	Anders Lindahl	IFLänken	26.12.87	8.37,42
10	Matti Haatainen	KuopRei	26.8.85	8.46,05

Kuortaneen jälkeen pidin erittäin onnistuneen parin viikon harjoittelujakson (mm. 10x400m, pal. 400m (<2min), 20x200m, pal. 200 m (1’20") ja TV Kova 12km), joissa vauhdit alkoivat olla jo ennätystasoa. Kisailut jatkuivat 22. päivä Belgian Antwerpenissa Vattulaisen Artun kanssa paikallisessa yleisurheilugaalassa, jossa toiveissa oli Heusdenin kaltainen hyvävauhtinen 5000 metrin kisa. Helteisessä mutta tyynessä kelissä juostu kisa ei kuitenkaan ollut ennätyksiä ajatellen vauhdinjaollisesti paras mahdollinen: Ekat 1,5km tuli mukavasti ennätystahtia, sitten pääjoukko kiristi vauhtia ja putosin letkasta. Loppukilometrit tulivat omalla vedolla. Matkustaminen Belgiaan asti 14.35,62:n takia tuntui siinä hetkessä kieltämättä täysin hukkaan heitetyltä, mutta toisaalta monesti on parempi epäonnistua kuin olla yrittämättä. Bryssel oli sentään hieno paikka viettää viikonloppua!

Kuvan kaunis Brysselin keskustori - Grand Place - Unescon maailmanperintökohde.

Elokuun kisaputki päättyi viikkoa myöhemmin Hämeenlinnan Tähtikisoihin, jonka 5000m toimi samalla maaottelukatsastuksena. Ilman jänistä juostussa kisassa homman kuvio oli ennakolta arvattavissa. Edes vuorovetoa ei ollut tarjolla vaan sain itse kovakuntoisimpana toimia jäniksenä muiden yrittäessä roikkua perässä. Ainoa mukana loppuun asti pysynyt oli Anders Lindahl, joka tuli viimeisellä tonnilla ohi kahdella sekunnilla (ajat 14.36,37 ja 14.38,54).

Tuosta kisasta ja loppujen lopuksi koko ratakaudesta jäi suoraan sanoen p**** maku suuhun. Kun alkukesällä kisailut jäivät loukkaantumisen takia vähemmälle, paukkuja olisi ollut jatkaa ratakautta vielä pidempäänkin. Nyt näytöt eivät riittäneet enempään kuin maaottelun varamieheksi - kolmen kovakuntoisen 5000 metrin juoksijan tuplatessa viikonloppuna. Tsemppiä, seuraan kisoja kotisohvalta suurella mielenkiinnolla - sen mitä Finlandia Marathonin järjestelyiltä ehdin.

Yhteenveto kaudesta: Peruskunto oli parhaimmillaan (onnistuneen Etelä-Afrikan leirin ansiosta) helmikuun alussa seurajoukkueiden EM-maastoissa Guadalajarassa. Se menee myös kisasuorituksena uran top-3:seen. Tuloskunto ratakisoja ajatellen oli sen sijaan kovimmassa nousussa ennen juhannusta. Vuoden ylivoimaisesti herkin kulku oli puolestaan Heusden-Zolderin 5000 metrillä. Harmi vain, että kaikki edellä mainituista positiivisen kierteen aluista päättyivät joko sairastumiseen tai pieneen loukkaantumiseen. Joskus ero kehityksen ja taantuman välillä saattaa olla hiuksenhieno, ja sitä ei näe pelkästään tilastoja tutkimalla.

Kesä jää väistämättä takavasemmalle.

Heusdenin huumasta karvaisiin Kalevalaisiin

Minä ja pari samassa erässä juossutta mukavaa heppua Espanjasta

Parin viikon takainen Heusden-Zolderin KBC Nacht oli juuri niin hyvä kisa kuin toivoinkin. Vaikka paikkana oli pieni tuppukylä keskellä ei mitään, järjestelyt olivat yksinkertaisen toimivat, paikalla 140 tasokasta vitosen juoksijaa eri puolilta maailmaa, stadion täynnä yleisöä, ajankohta ja olosuhteet parhaat mahdolliset (päivällä +30'C, illalla starttien aikaan klo 21-23:30 n. +20'C ja tyyntä), ja sitä myöten fiilis kisaan paras aikoihin. Kehnon kauden parhaan ajan takia minut oli sijoitettu toiseksi huonoimpaan erään, mikä etukäteen hieman harmitti. Huoli oli kuitenkin turha, sillä järjestäjät osoittautuivat eräittäin joustaviksi, ja pääsinkin hyppäämään pykälää kovempaan erään (D-erä), joka tavoitteli n. 14.10:n aikaa. 

Kisan alku mentiin n. 68-69 sekunnin kierroksia. Letkassa juostessa tyynessä kelissä, supernopea mondo alla, tämä tuntui olevan yhtä leikintekoa (3000m:n väliaika 8:37). Sitten kova alusta alkoi käydä äkistään pohkeelle (piikkarijuoksua on tullut kesän aikana sattuneesta syystä vähän) ja lihas hirttää kiinni. Loppumatka tuli yhdellä pohkeella pomppien, mutta tulos 14.26 oli kuitenkin kelpo - vain viitisen sekuntia ennätyksestä - lupaus paremmasta. 

Seuraava viikko menikin sitten pohkeen kanssa taistellessa. Muutaman päivän levon jälkeen sain tehtyä viikon kaikki loput treenit, joskin useimmat niistä olivat enemmän tai vähemmän kehnoja. Kalevan Kisa -viikon maanantaina ukko saatiin vihdoin hoidettua täyteen iskuun. Vielä kun tiistain valmistavassa treenissä kulku oli ehkäpä kauden parasta, odotukset Porin suhteen alkoivat olla ensi kertaa hyvät sitten kesäkuun puolivälin. 

Perjantain kympille hyvä fiilis oli kuitenkin vaihtunut raskaiksi jaloiksi. Ensimmäiset kilometrit menivät vielä kelvollisesti 3min/km -vauhtia, mutta pieni vauhdin lisäys muilta tappoi miehen saman tien. Mitaliletkasta tippuminen noin aikaisessa vaiheessa navakassa tuulessa oli sen verran kohtalokasta, että loppumatka meni säästellessä voimia sunnuntaita varten. Nappasin vain sen mitä oli otettavissa, eli 4-sijan.

Kalevan Kisojen 5000 m

5000 metrille uskoin olevani porukan parhaissa voimissa (pl. pelkälle vitoselle keskittyneet tuoreet miehet) - sen verran hurjannäköisesti pojat näyttivät perästä seuraten kymppiä raastavan. Sunnuntain kisan alkukierroksilla monilla vaikutti perjantai painavan jaloissa; vauhti oli puolimatkaan saakka ihan hölkkää. Tästä eteenpäin tahti kiristyi 68-69 sekunnin kierroksiksi, mikä ei jostain syystä tuntunutkaan enää helpolta. Uskottelin vireen löytyvän viimeiselle 1500 metrille, kuten usein ennenkin, mutta ei tällä kertaa. Kärki viiletti karkuun ja mitalit menivät jälleen muille jakoon, tällä kertaa n. 4 sekunnin marginaalilla. 

Viikonlopun saldona kaksi 4-sijaa lisää, viimevuotisen 4-sijan jatkoksi. Aika raskas pettymys kaiken panostamisen jälkeen. Ilmeisesti rikkonaisen alkukauden takia hyvän ja huonon päivän ero on nyt tosi iso. Onnittelut vaan mitalisteille: Artulle, Andersille, Jarkolle ja Henrille. Jatketaan tästä joskus...

Alkukesän pyristelyt

Tätä fiilistä hakien kohti loppukautta!
Kuva Peten Puolikkaalta.

Suomen kesä alkaa kääntyä loppupuolelle. Omalla kohdallani koko alkukesä on ollut poikkeuksellisen takkuinen. Kovan panostuksen jälkeen se on tuntunut suorastaan tuskien taipaleelta. Vielä Slovakian ECCC-reissun jälkeen näytti hyvältä. Kunnon suhteen alettiin jälleen olla aikataulussa: onnistuneita treenejä tuli yksi toisensa perään ja vauhdit alkoivat olla sillä tasolla, että ennätyksiä oli lupa odottaa jo juhannuksena. Yhdessä koleassa kelissä tehdyssä nopeustreenissä lihas kuitenkin hieman kiristyi vaarattoman oloisesti. Tämän seurauksena takareiden jänne jäi vaivaamaan useaksi viikoksi, mikä tarkoitti useamman suunnitellun kisan peruuntumista. 

Lukuisten hoitojen ansiosta (kiitos vaivaa hoitaneille!) pääsin sentään testaamaan kuntoani viimevuotiseen tapaan Peten Puolikkaalle Lapinjärvelle. Virallinen maantiekymppi sujahti omaa ennätysvauhtia aikaan 31.41 - parannusta viime vuoteen hieman toista minuuttia. Kiitos jälleen kerran järjestäjille. Homma teillä toimii - olette urheilijan asialla!

Onnistuminen antoi toivoa loppukauteen, mutta jalka otti kovemmasta vauhdista heti itseensä. Nippa nappa toipumisaika riitti Seinäjoen SM-viesteihin, mihin JKU:lla oli jälleen asettaa joukkueet molempiin kestoviesteihin. Mitalit näiltä matkoilta ovat kuitenkin olleet viime vuosina JKU:lle kiven alla. Käytännössä tämä vaatisi joukkueen nykyisellä suorituskyvyllä jokaiselta viestinviejältä superonnistumista. Nyt sellaisia ei nähty, vaan tuloksena oli perussuorittamisella lauantain 4x800m:llä 6. sija ja sunnuntain 4x1500m:llä 7. sija. Oma juokseminen oli lauantaina yllättävän hyvää (helppo 1.58,6) ja sunnuntaina puolestaan (jalasta johtuen) yllättävän huonoa (4.06,6 vääntö). 

SM-viestien jälkeen kisakalenteri onkin sitten ollut täysin avoin samalla, kun jalkaongelmaan on yritetty löytää ratkaisua. Tällä hetkellä jänne antaa juosta ja pientä toivetta on, että vaiva olisi vihdoin taakse jäänyttä elämään. Seuraava kisani on lauantaina Belgiassa. Se on "must-do" -listallani pitkään ollut Heusden-Zolderin KBC Nacht, joka on tunnettu myöhään illalla juostavista kovista vitosen eristään. Tämänkin vuoden kisaan on ilmoittautunut yli toista sataa Euroopan kovinta kestävyysjuoksijaa. Toivotaan, että kisa toimisi hyvänä valmistavana ennen kuunvaihteen Kalevan Kisoja. Ratakausihan tänä vuonna on arvokisojen aikataulutuksen vuoksi normaalia pidempi, joten mitään paniikkinappulaa tässä ei sentään tarvitse painaa... 

ECCC Dubnica nad Vahom

Paras porukka - ainakin meidän mielestä!

Vaikka Slovakian ECCC-kisasta alkaa olla jo viikko aikaa ja päivitys on työkiireiden vuoksi venynyt, täytyy silti näin jälkijunassa kirjoittaa muutamalla sanalla sinänsä melkoisen värikkäästä kisasta. 

Päällimmäisenä kisoista jäi mieleen mielettömän hyvä joukkuehenki ja tekemisen meininki, joka JKU:ssa tällä hetkellä vallitsee - varmasti yksi suurimmista syistä miksi näihin kisoihin syttyy vuosi toisensa jälkeen - ilman kyllästymisen merkkejä. Minullekin tämä oli omien laskelmieni mukaan joukkueen konkarina jo peräti 11. kerta. Pitkällä menomatkalla Slovakiaan näitä edellisiä kertoja ehti hyvin porukalla hymyssä suin muistella. Hieno putki alkoi nuorten ECCC-kisoilla Tuzlassa Bosnia- ja Herzegovinassa vuonna 2003 Multian Jyskeen lainamiehenä...

Tuloksellisesti tämän vuoden kisat antoivat ehkä odottaa enemmänkin, mutta niin vain oli JKU:n naisten jääminen 5:nneksi ja miesten 6:nneksi. Kylmä fakta on, että nousuun vaadittaisiin täysosuma koko joukkueelta, ja lisäksi viime hetken avainurheilijoiden poisjäännit taisivat sittenkin verottaa pistepottiamme hieman liikaa. Lähtölistoiltaan kisat olivat etenkin miesten puolella kovimmat vuosikausiin, vaikkei päivän tulokset tästä kovin paljoa osviittaa antaneetkaan. 

Oikealta: härski romanialainen, Koen, minä...

Omasta lajistani 5000 metristä oli ainakin odotettavissa hyvä otatus: olihan kisassa mukana mm. Koen Naert (13:32) Belgiasta sekä Alex Bruce-Littlewood (14:03) Irlannista. Kisa lähti hyvin tyypilliseen Eurooppa Cup -tyyliin hitaasti liikkeelle päälle 3 min/km-vauhtia, kun kellään ei ollut liiemmin vetohaluja navakassa tuulessa. Parin kierroksen hölköttelyn jälkeen kyllästyin hitaaseen vauhdinpitoon ja päätin vetää seuraavan kierroksen ärsyttävän kovaa 66 sekunnin pintaan. Koen ei ilmeisestikään tästä vauhtileikittelystä pitänyt vaan veti tähän heti päälle jäätävän 60 sekunnin varvin. Näinkin tuulisessa säässä mieluisalle peesipaikalle ei tuollaisella vauhdinjaolla ollut mitään asiaa, joten loppukisa menikin sitten omalla vedolla - Koenin vetäessä suunnilleen identtistä vauhtia muutama kymmenen metriä edelläni.

Koko matkan peesannut Romanian edustaja alkoi viimeisellä kierroksella hönkiä uhkaavasti tullen ihan kantaani. Päätin päästää kaverin taktisesti ohi tuulenhalkojan rooliin, vain kuitatakseni homman takaisin loppusuoralla. Sata metriä ennen maalia iskin vilkun silmään ja siirryin helposti kakkosradalle kaverin rinnalle. Yhtäkkiä romanialainen alkoi kuitenkin törkeästi kiilata minua kohti ulommaisia ratoja aina 5-radalle saakka. Omat pasmat menivät tästä odottamattomasta episodista täysin sekaisin: 50 metriä ennen maalia ei voinut muuta kuin lyödä liinat kiinni ja yritettävä aloittaa kiri uudestaan. Tämä ei luonnollisestikaan enää onnistunut ja käsiä nostellen hölkkäsin kaverin perässä maaliin. Onneksi kisan ulkomainen delegaatti oli tilanteen tapahtuessa tuolillaan hereillä ja hylkäsi romanialaisen suorilta. Sinänsä käsittämätöntä toimintaa kaverilta, joka olisi juossut kisassa oman ennätyksensä... (TULOKSET)

Romanialainen itse teossa

Tuloksena hylkäyksen jälkeen siis 3. sija minulle ja tärkeät 8 pistettä JKU:lle. Oma pikkuisen alle 15 minuutin aika oli tällä kertaa sivuseikka. Treeneissä on nyt sen verran hyvä tatsi päällä, että vahvasti uskon juhannuksen maissa pikku hiljaa alkavan rävähtää... :)

Kävin kertomassa kaverille oman mielipiteeni asiasta... :D

JKU:n ECCC-matka on nyt myös Kiriringissä! 

Tue seuran kansainvälistymisprojektia ja vastaanota hienoja tuote-/palvelupalkintoja! 

JKU järjestää Jyväskylä Gamesit Harjun kentällä to 11.6.! 

Tervetuloa seuraamaan kotimaista huippuyleisurheilua!

27.6. on vuorossa viimevuotiseen tapaan Peten Puolikas!

PM-10,000m, Aarhus

Facebook: Run Denmark

PM-kympiltä on nyt kotiuduttu. Pohjoismaisittain hyvätasoinen kisa juostiin lauantaina Tanskan Aarhusissa. Mukana reissussa meitä oli miehistä minun lisäksi Anders Lindahl, ja naisten joukkueen muodostivat Camilla Richardsson, Janica Mäkelä ja Meri Rantanen. Viime vuoden triumfi ei toistunut miesten kisassa, vaan minun ja Andersin juoksut riittivät ainoastaan 8. ja 9. sijaan. Naiset sen sijaan näyttivät mallia Camillan voittaessa uransa ensimmäisen ratakympin hienolla ajalla 33.53, Janican ollessa 7:s ja Merin 9:s (debyytti myös hänelle). Sekä Camillan että Merin ajat rikkovat tulosrajan nuorten EM-kisoihin Tallinnaan. TULOKSET.

PM-10,000m järjestettiin yhtenä eränä muiden joukossa paikallisten yleisurheilukisojen yhteydessä. Ajankohdaksi oli valikoitunut klo 15, keskellä erittäin tuulista päivää. Korkeat katsomot blokkasivat pahimmat puhurit, mutta avoimista kulmista tuuli puhalsi n. 5 m/s. Kisa lähti liikkeelle vähän alle 3 min/km -vauhtia. Kovan tuulen vuoksi päädyin tarkkailemaan tilannetta kärkimiesten selkien suojissa. Kahteen tonniin tultaessa kärki lähti yhtäkkiä kovaan vetoon 29:30:n vauhtiin, johon Lindahl päätti lähteä mukaan. Muutaman kympin kokeneempana tiesin, että mitään äkkiliikkeitä (-2s/kierros) ei kannata kisan alkuvaiheessa tehdä. Kolmen kohdalla oma puolen tunnin vauhtikin (8:57) alkoi peesistä huolimatta tuntua kumman epämukavalta. Neljään tonniin tultaessa homma oli jo yhtä kärsimystä (12.00). Yleensä tällaista koetaan vasta seiskassa. Puolimatkan ohitimme ajassa 15:06, ja kuuteen kilometriin tultaessa minulle tarjottiin vetojuhdan paikkaa. Tuskaisesta olosta huolimatta lähdin vetämään n. 74 sekunnin kierroksia ja yllättäen sain jatkaa yksin kisan loppuun asti. Loppu-4km tuli siis omalla vedolla, joskin olo alkoi parantua (kuten usein aiemminkin) 2km:a ennen maalia. Myös Lindahlille kisa oli ollut erittäin vaikea: voimat hupenivat puolimatkan jälkeen ja kanttaus maksoi kymmeniä sekunteja.

Anders ja Jaakko

Omat odotukset reissuun lähtiessä olivat kieltämättä korkeammalla kuin kisassa realisoitunut tulos 30.20,03. SM-maastojen jälkeen kunto on ollut jyrkässä nousussa kolmen hyvin menneen harjoituksen ansiosta: tonnin vedot 50m kovaa/50m lasketellen (5'), mäkivedot 5x540m ja ratavedot 5x400m+5x200m (400m/10') sujuivat kaikki paremmin kuin ehkä ikinä. Kisan aikana energiat riittivät, mutta jalat olivat täysin nuutuneet jo liian aikaisessa vaiheessa. Luulen että osaltaan tähän vaikutti kisaa edeltävän päivän erittäin pitkä matkustus Jyväskylästä Aarhusiin; perille saavuimme vasta puolilta öin. Vaikka tulos jäikin ihan eri minuuteille tavoitteesta, oli suoritus kuitenkin lähes tyydyttävä siihen nähden kuinka raskas se oli. Monesti aiemmin vastaavassa tilanteessa on tullut jopa 31 minuutin päällityksiä...

Nyt katseet on käännetty jo seuraaviin kisoihin. Montaa päivää tässä ei ole aikaa palautua, sillä JKU:n porukalla kisaamme Seurajoukkueiden Eurooppa Cupin B-liigaa tulevana lauantaina Slovakiassa. Matkustus Dubnicaan tulee olemaan pitkä ja raskas (Jyväskylä-Helsinki-Munchen-Wien-Bratislava-Dubnica), mutta reissuun lähdemme onneksi jo torstaina. Mielenkiintoista onkin nähdä kuinka vitonen liikahtaa viime viikonlopun kympin jälkeen kovatasoisessa porukassa. 

SM-maastot, Imatra

JKU:n joukkue: Matti, Henri ja Jaakko

Tarpeeksi kauan kun urheilun parissa pyörii, niin ympyröitä alkaa väkisinkin sulkeutua: tämän vuoden SM-maastot käytiin Imatralla kuten myös kahdeksan vuotta sitten. Tuolloin kisakeskuksena toimi Linnalan varsin mukavat maastot; tänä vuonna kisailtiin Karhumäen ei-niin-leppoisissa (lue: erittäin raskaissa) maastoissa. Matkavalintana oli tietysti miesten pitkä matka (12km), eli koko rahan edestä pääsi kiertämään 2km:n mittaista pehmeää pururataa, josta ei jyrkkiä ylä- ja alamäkiä puuttunut. Alun ja lopun nurmikko- ja tartaniosuuksia lukuun ottamatta omilla vahvuusalueillani en siis päässyt missään vaiheessa fiilistelemään. 

Viimeksi vuonna 2007 onnistuin 22-sarjalaisena nappaamaan 8:nnen sijan hyvällä juoksulla; tänä vuonna kotiintuomisina oli sama sijoitus, mutta tulos jätti paljon hampaankoloon. Alunperin omana tavoitteenani oli lähinnä pystyä uusimaan JKU:n porukalla vuonna 2012 onnistunut temppu joukkuemestaruudesta. Kuitenkin kenialaisten yllättävä poissaolo boostasi sen verran myös henkilökohtaisen kilpailun odotusarvoa, että toivoin pysyväni mitalikamppailussa loppuun saakka. Henri ja Jussi kuitenkin kiristivät vauhtia odottamattoman aikaisin jo toisen kierroksen alussa eikä tähän kyytiin ollut mitään saumoja vastata. Myös Jarkolla vaikutti olevan hyvä päivä, ja ero häneen alkoi kasvaa toisen kierroksen lopussa. Kolmannella kierroksella alkoivat katastrofin ainekset olla kuitenkin käsillä, kun alati pahenevan pistoksen vuoksi minun oli pakko höllätä vauhtia. Porukkaa alkoi tulla ohi oikealta ja vasemmalta. Kylkivälilihakset krampissa mieleeni tuli väistämättä parin vuoden takaiset SM-maastot Vantaalla, jolloin sama vaiva pilasi suorituksen, ja joukkueenkin oli tyytyminen hopeaan. Viime hetkellä sairastunutta Miikaa paikannut Matti Kärkkäinen pelasti tällä kertaa tilanteen juoksemalla hienosti 14:nneksi - siis paremmin kuin uskalsimme odotaakaan. Vaikka henkilökohtaisilla mittareilla kisa jätti toivomisen varaa, kyllä muiden onnistuminen kiillottaa joukkuekullan hieman tummia reunoja. Joukkueena kilpaileminen on kuitenkin maastojuoksun suola, josta itse ainakin opin nauttimaan jenkkivuosina ehkä eniten... 

Miesten lyhyen matkan voittokamppailua

Kisakalenteri alkaa pikku hiljaa hahmottua juhannukseen asti. Toukokuu menee pitkälti samalla ohjelmalla kuin viimekin vuonna: seuraava startti tapahtuu siis parin viikon päästä 23.5. Suomen edustajana PM-kympillä, josta viime vuodelta jäi hyvät muistot. Tänä vuonna kisa järjestetään Tanskan Århusissa. Seuraavana vuorossa on jo perinteeksi muodostunut Seurajoukkueiden Eurooppa Cup -reissu (ECCC) JKU:n porukalla. Kisa pidetään 30.5. Slovakian Dubnica nad Vahomissa; tässäkin yksi ympyrä sulkeutuu, kun viimeksi olimme samaisessa paikassa vuonna 2009...

Onnistunut kauden avaus Mt. SAC:ssä

USA-leirin viimeinen päivä on käsillä ja on aika päivittää kuulumiset kauden avauksesta viime torstailta. Vuoristoleirin päälle oli siis suunnitelmana juosta ratakymppi Mt. SAC Relaysissä Walnutissa, Los Angelesin esikaupunkialueella. Flagstaffin viileä vuoristoilma vaihtui Losin kuumuuteen pari päivää ennen kisaa. Näin tuli kokeiltua tämäkin vaihtoehto (helmikuussa lensin vuoristosta onnistuneesti merenpinnan tasolle viisi päivää ennen kisaa).

Torstai-illan kymppi oli aikataulutettu alkavaksi vasta klo 21:45, eli parisen tuntia auringonlaskun jälkeen, mikä takasi otolliset olosuhteet radan kiertämiselle. 17’C, tyyntä - tällaiset kisaolosuhteet ovat Suomen suvessa valitettavan harvinaista herkkua...

Starttasin kisan 2-erässä, jossa oli reilusti porukkaa hamuamassa alle puolen tunnin aikoja. Ensimmäinen puolisko oli likaista ryhmäjuoksua, jossa ei kyynärpäitä ja kannoille kopauttelemisia säästelty. Vitosen väliaika hidas 15:08. Välittömästi tämän jälkeen vauhti kiihtyi pari sekuntia per kierros, ja itselläni alkoivat vaikeudet. Kuuteen kilometriin tultaessa putosin kärkiporukasta ja jäin yksin taistelemaan hyytymistä vastaan. Tässä vaiheessa puolen tunnin alitus alkoi näyttää epätodennäköiseltä, sillä olin jo lähes suoran mitan tästä kyydistä perässä.

Neljä kierrosta ennen maalia joku kaveri takaa aloitti viimeisen mailin kirinsä, ja päätin liimautua hänen peesiinsä. Kierrosajat alkoivat tippua 70-69 sekuntiin. 500 metriä ennen maalia tajusin pienen pieniä mahdollisuuksia olevan ”haamurajan” alittamiseksi. 400 metriä ennen maalia kello näytti 29 tasan. Raivoisalla kirillä 30 minuuttia alittui loppujen lopuksi yllättävän helposti ajalla 29.58,81 (tulokset).

Päällimmäisenä ajatuksena oli tyytyväisyys, että puoli tuntia alittui toisen kerran urallani, ja vähimmäistavoite tuli näin täytettyä. Toisaalta oli pieni pettymys, että happi ei liikkunut niin hyvin, että olisin kestänyt pientä vauhdin lisäystä puolessa matkassa. Myöskään lähtökohdat kisaan eivät olleet tällä kertaa parhaat mahdolliset, sillä viikko ennen kisaa viimeistelyharjoituksessa mystiset rytmihäiriöt iskivät jälleen pitkästä aikaa kesken tonnin vetojen. Tartanilla maatessa fiilis oli taas sellainen (syke 215), että koko kisa saa jäädä välistä. Onneksi kohtaus ei ollut tällä kertaa yhtä paha kuin viime kesänä vaan meni ohi jo samana iltana. Episodista selvisin lopulta yhdellä lepopäivällä. Vielä kun kisaviikon maanantain viimeinen vetoharjoitus (5x400m+3x200m, pal. 400m/9min+10x80m) sujui ongelmitta, halusin lähteä mukaan kisaan, vaikka tilanne ei henkisesti ollut niitä helpoimpia.

Kisan jälkeen oli vuorossa ansaittu hengähdystauko Losin auringon alla ennen paluuta Suomeen pitkästä aikaa. Seuraava isompi tavoite on Imatran SM-maastot äitienpäivänä. Kun koko JKU:n joukkue on nyt sen verran hyvässä tikissä, tavoitteeksi ei kannata asettaa vähempää kuin kultamitali joukkuekilpailussa. Tämä onnistui viimeksi vuonna 2012.

Alla video viimeisestä kierroksestani:

Kolme onnistunutta viikkoa Flagstaffissa

Flagstaffista NAU:n kampukselta

Kuukauden mittainen korkeanpaikan leiri Flagstaffissa alkaa kääntyä loppusuoralle. Leirin kunnianhimoinen päätavoite oli siis valmistautua 11 päivän päästä Kalifornian Walnutissa kilpailtaviin Mt. SAC Relaysiin. Leirille lähtiessä tämä tuntui vielä melko kaukaiselta tavoitteelta, ja päällimmäisenä mielessä oli vain aiempien viikkojen huonon kierteen katkaiseminen (sairastelua, huonoa kulkua ja epäonninen Haagin reissu).

Ratavetoja Sedonassa Marko Tuokon kanssa

Yleensä siihen että mies on ollut hieman "yli" tai "ali", on minulla auttanut maisemanvaihdos teemalla "korkealle ja kovaa". Tämä resepti näyttäisi tepsineen tälläkin kertaa: sopeutuminen Etelä-Afrikan jälkeen Flagstaffin 2100 metrin korkeuteen on tapahtunut todella nopeasti, mies on saanut olla terveenä (koputtaa puuta), ja ennen kaikkea positiivinen kierre on nyt saatu päälle! Kunto ei ehkä ole vielä tammikuun veroinen, mutta sen verran luottoa on kolmen viikon aikana ehtinyt kertyä, että ilmoittautuminen Mt. SAC:n 10,000 metrille (16.4.) on nyt laitettu sisään.

Tässä tekemisiä viimeisen kolmen viikon ajalta. Treenit ovat olleet pääosin onnistuneita ja kelitkin olleet todella suosiolliset (Flagstaffissa 15-20 astetta, joka päivä poutaa, alhaalla Sedonassa 1350m:ssä 10 astetta enemmän). Ohessa myös muutama video treeneistä.

Hyvää Pääsiäistä!

VKO 12: totutteluviikko

MA

Ap: 12km + aidat + kuntopiiri

Ip: Ver 7,5km + TV 7,5km 4:20/km + 5x100m

TI

Ap: 12km + 5x100m

Ip: 12km + 1x500 m ylämäkeen kovaa 1:37 + 10x100m alamäkeen

KE

Ap: 10km + 6x100m

Ip: Reipas kiihtyvä 10km 3:45/km + 6x100m

TO

Ap: 10km + mäkiloikkia 4x40m + 5x100m

Ip: 16km + 10x100m

PE

Ap: 10km + kuntopiiri
Ip: Radalla Sedonassa 6x1min n. 3:00/km, s 160, pal. 1 min/1,5min + 4x3 min 3:10/km, s 165 pal. 1,5min 

LA

Ap: 30km + 5x100m

SU

Ip: Reipas/kova vauhtileikittely 70 min 17,5km, avg. 152 

199 km

VKO 13: perusviikko

MA

Ap: 10km  + aidat + kuntopiiri
Ip: TV Kova 15km 3:28/km, avg. 162 

TI

Ap: 10km + 6x100m

Ip: 20km + mäkiloikkia 3x60m + 6x100m

KE

Ap: 10km AlterG-matolla

Ip: 9km + 1x500 m ylämäkeen kovaa 1:30 + 10x100m alamäkeen

TO

Ip: Radalla Sedonassa 5x1000m 2:59-2:52, pal. 4'/10' + 10x80m kovaa 

PE

Ap: 10km + 6x100m

Ip: 10km + 6x100m

LA

Ap: 31km + 6x100m

Ip: Hieronta

SU

Ap: 16km + mäkiloikkia 3x60m

Ip: 11km + 2x100m + kuntopiiri 

186 km

VKO 14: perusviikko

MA

Ap: 11km  + aidat + kuntopiiri

Ip: 12km + 6x100m

TI

Ap: 10km

Ip: TV Kova 12km 3:28/km, avg. 165

KE

Ap: 12km + mäkiloikkia 3x60m

Ip: 6x (150m rento + 50m kovaa) 32"-31", pal. 4min  

TO

Ap: 10km + 6x100m

Ip: 20km + 5x100m

PE

Ap: 6,5km + 5x100m

Ip: Radalla Sedonassa 10x400m 71"-70", pal. 200m (65")/10' + 6x80m kovaa 

LA

Ap: 27km + 5x100m

SU

Ap: 18km + kuntopiiri
Ip: Hieronta

178 km

                                       

DNF Haagissa

Hallikausi jäi siis minun osaltani väliin. Päätös oli helppo, sillä erinomaisesti menneen Madridin maastokisan jälkeen sairastuin heti Suomeen tultuani viikoksi kuumeeseen. Taudista toivuttuani oli aika keskittyä tulevaan puolimaratoniin Haagissa. Vaikka kisavauhtinen juoksu tuntui taudin jälkeen olevan hieman työlästä, vuoristoleirillä hankittu hyvä peruskunto ei sentään ollut kadonnut tuhkana tuuleen. 

Tämän päivän kisassa meillä oli reissukaveri-Henrin kanssa tavoitteena yltää uusille ennätyslukemille Haagin nopeaksi tunnetulla reitillä. Omat haaveet kariutuivat valitettavasti jo edellisiltana, kun pohje kramppasi äkillisesti kesken iltakävelyn. Lihas oli pinkeänä vielä aamullakin, eikä aamulenkille näin ollen ollut mitään asiaa. Päivän aikana tilanne helpottui suolaa ja magnesiumia kittaamalla sen verran, että päätin riskillä startata kisaan "80%:lla pohkeella". Normaalisti olisin jättänyt kisan väliin, mutta pitkä matka yhtä kisaa varten painoi tällä kertaa enemmän vaakakupissa. Kuten arvata saattaa, pohje alkoi kovemmassa vauhdissa leikata kiinni, ja keskeyttäminen oli ainoa vaihtoehto kahdeksan kilometrin kohdalla 67 minuutin vauhdista. Henri puolestaan taisteli maaliin asti, mutta juokseminen valtaosan matkasta yksin erittäin tuulisessa säässä verotti aikaa ratkaisevasti (20:s 66:05).

Vaikka epäonni tuntuu jatkuvan, pitää vaan jaksaa sitkeästi yrittää ja ottaa uusia välitavoitteita. Panostus jatkuu, ja vuoden toinen korkeanpaikan leiritys alkaa rapakon toisella puolella Flagstaffissa viikon päästä. Toivon mukaan hyvä leiri olisi tarkoitus päättää kovaan ratakymppiin Kaliforniassa huhtikuussa. Katsotaan miten äijän käy...

ECCC-maastoraportti

Matti 96:s, Miika 61:s, Jaakko 32:s

Paluu yhdistetyltä leiri- ja kisareissulta Suomeen hankien keskelle on tapahtunut. Viime viikko alkoi syntymäpäivän vietolla upeassa Kapkaupungissa. Treenien puolesta meno oli viikonlopun kisaa silmällä pitäen aika palauttavaa, parilla rennolla vauhdikkaammalla treenillä höystettynä. Pääpaino oli akkujen latailussa ja tärkeimpien nähtävyyksien kiertelyssä. Kuvia Kapkaupungista voi katsella täällä.

Torstai-iltana oli vuorossa pitkä lento Kapkaupungin kuumuudesta kylmään Madridiin. Silti oli erittäin kiva päästä pitkästä aikaa reissuun hyvien seurakavereiden Miika Takalan ja Matti Kärkkäisen kanssa, ja olihan tiedossa yksi alkuvuoden kohokohdista, Madridin esikaupunkialueella Guadalajarassa sunnuntaina käytävät Euroopan seurajoukkueiden maastomestaruuskilpailut! Valitettavasti joukkueemme neljäs mies, Roope Koskinen joutui jättäytymään viime hetkellä pois reissusta loukkaantumisen vuoksi. Näin ollen emme kolmella miehellä päässeet osallistumaan joukkuekilpaan. Erinomainen otatus oli kuitenkin tarjolla yksilökisassa.

Juoksutuntuma oli vuoristoleirin lopussa tuntunut erinomaisen hyvältä. Siksi odotusarvo kisan suhteen oli erittäin korkealla, vaikken mikään maastojuoksuspesialisti missään nimessä olekaan.  Vaikka paras juoksutuntuma tuntuikin ehkä kadonneen pitkälle lentomatkalle sekä 25 asteen pudotukseen lämpötiloissa, päätin silti hakea kisaan hyvää henkistä latausta luomalla pientä maaotteluasetelmaa itseni ja tutun ruotsalaisen Spårvägens FK:n juoksijoiden (Olle Wallereng, Alexander Söderberg, John Foitzik, Fredrik Uhrbom) välille. 

Kisa juostiin viimevuotisen Albufeiran kaltaisella kiemuraisella maastoradalla. Korkeuseroa ei ollut yhtä plajon, mutta haastetta toi se seikka, että kisa juostiin yhtenä lyhyenä 1000 metrin ja kuutena pidempänä 1500 metrin lenkkinä, jossa muutama mäki kertaantui siis "ihanasti".  Vastavalmistunut reitti, itämisvaiheessa ollut nurmi ja viimepäivien sateet tekivät reitistä myös tavallista raskaamman.  

Keli sunnuntaipäivänä oli hyytävä: 5 astetta lämpöä navakan tuulen säestämänä. Ikään kuin kylmän kelin pakottamana, startti oli äärimmäisen vauhdikas kaikkien halutessa saada hyvät lämmöt päälle. Lähdin itsekin melko täysillä, hyvää paikkaa hakien Uhrbomin ja Söderbergin peesistä. Onneksi hapetus vuoristoleirin jäljiltä toimi erinomaisesti, ja mäkiin pystyin iskemään vahvasti ilman hapotusta.

Alun höyryämisen jälkeen kisa sujui lähestulkoon tasavauhtisena loppuun saakka. Sijoitus oli 32:s ja aika 32:43, kärkeen vain n. 1,5min, mikä kyllä lämmitti mieltä. Kilpakumppaneista taakse jäivät mm. maaotteluratsu-Uhrbom, Tanskan Budolfsen (otti hopeaa PM-10,000m:llä), Andorran Sanza (maraton alle 2:17 viime syksynä Amsterdamissa) sekä Islannin paras juoksija Karsson. Edelle puolestaan ehättivät mm. Norjan Fløystad (tuore PM-maastomestari, 21s) sekä ruotsalaiset Walleräng (34s) ja Söderberg (3s). Joukkuekisan voiton otti muuten itselleen yllättäen kotijoukkue J*COE Guadalajara, josta en ollut ikinä ennen kuullutkaan. Täytyypä kyllä ihan mielenkiinnosta selvittää kaverien taustat...

Tulokset (minun ja Miikan ajat väärinpäin!)

Kuvia
Video (alk. 1:49:00)

Tästä kausi jatkuu lauantaina kansainvälisellä Jyväskylä Indoor Gamesilla, missä kokeilen nopeuttani 1500 metrillä. Tämän kisan perusteella tehdään päätöksiä hallikauden jatkosta tahi keskittymisestä kevään kovaan puolimaratoniin. (EDIT: JIG jääkin minulta valitettavasti väliin sairastumisen vuoksi).

VKO 5: palautusviikko

MA

Ap: 9km+10x100m, pal. 200m

Ip: Ruohoradalla rento 3x1000m, pal. 5': 3:02, 2:56, 2:45 + 5x100m

TI

Ap: 5km + 2x10x100m, pal. 200m/5' + 5km

Ip: Matkustus

KE

Ap: 15km

Ip: VL tiellä 5x1' "kisavauhti", pal. 1': 3:01-2:55/km + 3x2' "kova", pal. 1,5': 2:55-2:51/km

TO

Ap: 9km 

Ip: Matkustus

PE

Ap: Matkustus

Ip: 10km

LA

Ap: 5km

Ip: 5km + 3x100m

SU

Ap: 3km

Ip: ECCC XC Guadalajara 10,0km 32:43 32:s

123km