ECCC Amsterdam

Tämän miehen kisaturnee jatkui Oslosta kohti Amsterdamia ja seurajoukkueiden Eurooppa Cupin B-liigaa. Nämä kisat ovat siitä mukavan erilaisia, että perinteisen henkilökohtaisen menestyksen sijaan näissä kisaillaan puhtaasti omalle joukkueelle, eli sopivan rento kilpailukauden avaus. Itse tulin kisaan toki täysin erilaisista lähtökohdista kuin suurin osa muista JKU:laisista: kausi on ollut jo hyvän aikaa käynnissä ja alla oli juuri juostu PM-kymppi. Pitkien ratamatkojen tuplaamiset ja triplaamiset ovat sentään käyneet tutuiksi aiemmilta vuosilta Jenkeistä...

Kuten Oslossa, myös Amsterdamissa oli kivat puitteet kisailemiselle. ECCC järjestettiin kaupungin vanhalla Olympiastadionilla, missä saattoi tuntea historian siipien havinan: Ottihan Suomi kyseisellä stadionilla vuonna 1928 kaksoisvoitot vitosella ja kympillä sekä monta muuta mitalia!

Omassa ohjelmassa oli 1500 metriä, joka oli ihan riittävä tähän saumaan kympin jälkeen. Olo pari päivää kympin jälkeen oli kaikkea muuta kuin freesi, vaikka piikkarijuoksusta huolimatta lihakset olivat yllättävän vähän kipeät. 

Todella navakassa tuulessa käyty kisa starttasi hieman omien odotusten vastaisesti. Juoksijat ampaisivat ensimmäisen suoran mitan myötäiseen kovaa ja laittoivat tämän jälkeen liinat kiinni, lukuun ottamatta kisan ennakkosuosikkia, 3.37:n mies Kim Ruellia, joka veti ensimmäiset 300m samalla höyryllä. Samalla hän pääsi karkuteille, eikä kukaan ehtinyt hänen peesiinsä etusuoran vastatuuliosuudelle. Ekassa kaarteessa tajusin homman menevän kävelyksi ja kiersin koko joukon hänniltä vetojuhdaksi. Lähdin vetämään tasaisia 63 sekunnin kierroksia. Ero kärkeen ei enää kasvanut, muttei kaventunutkaan. Muut sinnittelivät perässä aina viimeiselle 300 metrille asti. Tämän jälkeen pari kaveria aloitti raivoisan kirin, johon itsellä ei ollut tällä kertaa mitään vastattavaa. Kone kyllä jaksoi, mutta tämän hetkisellä herkkyydellä yhtään lisävaihdetta ei enää vaihdelaatikosta löytynyt. Käteen jäi siis 4-sija ajalla 3.58,29. Tulipahan kokeiltua sellaistakin kuin 1300 metrin "kiriä"...

Joukkueena JKU:n miehet joutuivat tyytymään 7:nteen sijaan. Kahden A-liigaan nousijan joukkoon olisi vaadittu reilut 25 pistettä enemmän. Naiset pärjäsivät paremmin ollen kolmansia. Heidän nousunsa oli lähempänä, 17 pisteen päässä. Kun nousuhaaveet kariutuivat molemmilta joukkueilta, päivän ehdottomasti parasta antia oli naisten 4x100 metrin uusi upea Suomen ennätys!

Lopuksia haluan lausua lämpimät kiitokset Kirjapaino Ässälle sekä muille SUL:n Kunniakierroskampanjan kautta reissuani tukeneille! Olitte tärkeänä lenkkinä mukana mahdollistamassa JKU:n ECCC-reissun toteutumisen.

SUL:n raportti ja tulokset

PM-10,000m Oslo

Alkukauden päätavoite, Pohjoismaiden mestaruuskymppi, meni eilen niin nappiin, että tuloksena oli uran tähän asti paras suoritus: Unelmana ollut puolen tunnin alitus ei pelkästään käynyt toteen vaan kirsikkana kakun päälle kotiintuomisiksi tuli myös PM-pronssia!

Puolitoistaviikkoinen SM-maastoista sujahti sukkelaan. Vaikka Lempäälän kisa tuli jalkojen säästämiseksi juostua lenkkareilla (onneksi!), oli seuraavien päivien kulku odotettua tahmeampaa. Viime torstain tonniloiden jälkeen jo naurahdin, että ei olisi sinä päivänä mennyt kymppi puoleen tuntiin. Jännä miten helposti elämänsä kunnossa oleva juoksija saa tuntemaan itsensä mönkijäksi, jonka tekee mieli jäädä kotiin. Ei näin! Eihän pari huonompaa treeniä putkeen vie pohjaa, jonka eteen on koko vuosi tehty töitä! 

Syy toista viikkoa kestäneeseen tahmeuteen selvisi vihdoin tiistaina hierontapöydällä, kun lantion, selän ja hartioiden liikkuvuus saatiin fiksattua kertaheitolla. Kiitos siitä Tuulalle! Keskiviikkona Osloon matkustaessani olo kropassa oli vihdoin niin irtonainen ja levollinen, että tiesin heti kisasta tulevan erinomainen. 

Järjestelyt Norjan Eliittikisojen yhteydessä pidetyllä PM-kympillä toimivat niin hyvin kuin vain uskalsi uneksia: kuljetuksista, majoituksesta ja ruokailuista ei tarvinnut stressata eikä rahaa tarvinnut kertaakaan liikutella. Riitti kun keskittyi vain omaan kisasuoritukseensa.

Kisapäivän keli aiheutti hieman epävarmuutta. Sekä keskiviikko että torstai olivat sadekuurojen sävyttämiä. Tämä yhdistettynä reiluun hellekeliin teki ilmasta todella kostean. Illan hämärtyessä klo 21 olosuhteet legendaarisella Bisletillä onneksi hieman paranivat. Tuuli alkoi tyyntyä, mutta kylmiin keleihin tottuneelle suomalaiselle lämpötila olisi silti saanut olla viileämpikin kuin 23°C.

Kisa lähti liikkeelle eritrealaisen jäniksen vetämänä. Vauhti tosin oli sen verran reipas (2:55/km), että mukaan uskaltautuivat ainoastaan kisan kärkikaksikko Vedvik ja Budolfsen. Seitsemän hengen pääjoukko lähti naputtamaan tasaisia 71-72 sekunnin kierroksia. Tätä jatkui aina 3-4 kilometriin asti, jonka jälkeen vauhti alkoi hiipua. Olin juossut tähän asti rennosti koko joukon hännillä. Koska vauhdin ei saanut antaa tippua vielä näin aikaisessa vaiheessa, piipahdin koko joukon kärjessä virittelemässä jonkunlaista vuorovetoa. Se onnistui ja puolimatkaan tultiin tasan 15 minuuttiin. Tästä eteenpäin alkoi ennakoitua tuskaisempi vaihe: kierrosajat alkoivat jälleen hidastua 73:siin ja itsellänikin alkoi alun hyvä kulku muuttua puurtamiseksi. Pahimmillaan olimme jo lähes kymmenkunta sekuntia haamurajaan oikeuttavaa vauhtia perässä. Kolme kierrosta ennen maalia tanskalainen teki rytminvaihdoksen ja meitä lähti neljä juoksijaa hänen peräänsä. Henkinen lukko pääsi jotenkin aukeamaan ja oma juoksu alkoikin tuntua yhtäkkiä helpolta. 600m ennen maalia tajusin, että jos nyt uskallan kokeilla pitkää virenmäistä kiriä, on vielä mahdollisuuksia saavuttaa haamuraja. Ampaisin kiriin enkä jäänyt seuraamaan muiden reagointia. Kellon soidessa tiesin 70 sekunnin kierroksen riittävän; tämä kyllä menisi vaikka pienellä kanttauksella. Juoksu rullasikin hyvin loppuun asti ja se riitti todella yllättäen kolmanteen sijaan ajalla 29.52,00! 

Fiilis maalissa oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ei ihme, että useimmat puolen tunnin alittaneet pitävät hetkeä erityisenä. Yöllä ei sitten paljoa nukuttanutkaan. Ei sillä sinänsä väliä, mutta reissu jatkui jo heti kukonlaulun aikaan lentokentälle ja sieltä kohti Amsterdamia. Vanhoilla lämmöillä, yhden välipäivän jälkeen, pitäisi vielä elpyä seurajoukkueiden Eurooppa Cupiin lauantaille. Jatketaan palauttelua ja pysytään linjoilla...

Men 10000m				Nordic Challenge
Final				22 maj
1	Marius Vedvik		Norge	29:12.84
2	Lars Budolfsen		Danmark	29:22.67
3	Jaakko Nieminen		Finland	29:52.00
4	Fredrik Uhrblom		Sverige	29:52.99
5	Dadafo Dhaqabi		SK Vidar	29:55.18
6	Henrik Them Andersen		Danmark	29:55.75
7	Rolf Steier		SK Vidar	29:57.67
8	Eirik Gramstad		Norge	30:02.87
9	Andreas Åhwall		Hässelby SK	30:20.20
10	Lars Södergård		Sverige	30:35.58
11	Ørjan Grønnevig		Norge	31:00.85
12	Aki Nummela		Finland	31:22.52
13	Fredrik Røtnes		BUL Tromsø	32:24.26
14	Harald Solhaug Næss		SK Vidar	32:26.02

Video juoksusta alk. 3:44:30
Kestävyysurheilu.fi:n haastattelu

Legendaarinen Bislett

Meni todistetusti alle puolen tunnin!

25 kierrosta nautintoa edessä...

Yllätysmitali

PM-kympin mitalistit

Meidän kympin kööri: Nina Chydenius, minä, Minna Haka-Risku ja Aki Nummela

VKO 20: Palautusviikko

MA
Ap: 24km
TI
Ap: 10km+3x100m
Ip: TV 10km 3:48/km
KE
Ap: 10km
Ip: 15km
TO
Ap: 10km+kuntopiiri
Ip: Radalla 6x1000m 3:05-2:58, pal. 1'45"-3'/5' + 3x200m 32", pal. 200m/5' + 5x80m
PE
Ap: 6km
Ip: 12km
LA
Ip: Nopeus alamäkeen 2x10x100m, pal. 100m/5'
SU
Ip: 20km

158km


VKO 21: PM-kymppi ja ECCC

MA
Ap: 6km+kuntopiiri
Ip: Radalla 7x400m 70s, pal. 200m+1x400m 70s, pal. 400m/7,5'+3x200m 31s, pal. 200m/4'+6x80m
TI
Ap: 6km+3x100m
Ip: Hieronta
KE
Ap: 6km
Ip: 8km+2x150m
TO
Ap: 6km
Ip: PM-10,000m pronssia 29.52,00
PE
Ip: 8km+5x100m
LA
Ap: 3km
Ip: ECCC 1500m 4. 3.58,29
SU
Ap: 10km

92km

SM-maastot Lempäälä

Ensimmäiset kierrokset sulassa sovussa: Rotich, Nieminen, Vattulainen, Utriainen, Jokinen...

SM-maastot ovat nyt elettyä elämää ja siitä tässä vihdoin muutamalla sanalla raporttia. Vaiherikas kisaviikko alkoi perin dramaattisesti: maanantai-illan vetotreeni tyssäsi heti alkuunsa ukkovarpaan sanottua sopimuksensa irti! Kipu varpaan tyvessä oli sen verran viiltävä, että olin jo lähes varma murtumadiagnoosista. Lähdin radalta saman tien sulattelemaan tuomiota läheiseen Tuomiojärveen. Rantaa kahlaillessa ei paljoa muu mieltä ylentänyt kuin hyytävän veden tuoma liennytys kipuun. 

Seuraavana aamuna kinkkasin väkisin lyhyen aamulenkin ennen lääkäriä - varvas tukevasti tukiortoosiin teipattuna. Yhä sattui joka askeleella, mutta tuntemus saattoi jopa paratua lenkin edetessä. Tämä nostatti hieman toivoa. Lääkäri väänteli ja käänteli kipeää varvasta epäillen sittenkin venähdystä. Varvas oli ilmeisesti kiihdytyksessä mennyt sijoiltaan. Sovittiin puudutuksesta keskiviikon valmistavaa ratatreeniä varten. Samalla voisi testata sen toimivuutta ennen sunnuntain maastokisaa, joka oli kuitenkin vielä kysymysmerkki. 

Keskiviikon vastaisen yön aikana tapahtui kuitenkin pieni ihme: aamulla sängystä noustessa tunsin heti kuinka jalka oli täysin kivuton. Aamulenkin sujuttua ongelmitta uskalsin jättää puudutuspiikin ottamatta. Illan varovainen ratatreeni kulki kuin unelma. Tiesin jälleen olevani valmis taistoon!

Sunnuntaina Lempäälässä starttasin miesten pitkälle matkalle (12km). Kilpailun etukäteiskuvio oli varsin selvä: matkan moninkertainen Suomen mestari, kenialainen Lewis Korir, menee jälleen menojaan, ja kahdeksan kaveria (Jokinen, Manninen, Nieminen, Pajunen, Pennanen, Rotich, Utrianen ja Vattulainen) jäävät taistelemaan himmeämmistä mitaleista. Juuri näin kävikin. Pajunen lähti pitämään heti paukusta hurjaa kyytiä. Lempäälän reitti oli helmikuisen Albufeiran radan raaempi versio, jossa liian kova alkuvauhti kostaantuu armottomalla tavalla: koko ajan joko juostavaa ylämäkeä tai jyrkkää alamäkeä sekä jatkuvasti tiukkoja käännöksiä kapeassa rännissä (ennakkovideo hämäsi pahemman kerran!). Kuusi kertaa tuota ympäri oikeita ajolinjoja hakien vaati jatkuvaa skarppausta päänupilta! Ei siis sittenkään ihan suosikkireitti, vaikka alusta kovapohjainen olikin...

Kiri kiivaimmillaan!

Alun shokista toivuttuani kone alkoi kolmannella kierroksella lupaavasti käynnistyä. Kaikki kahdeksan juoksijaa pysyivät tässä vaiheessa vielä tiukasti yhdessä. Neljännellä kierroksella jyrkässä alamäessä ajauduin itse ylirytmiin ja Jeren loputtomalta tuntuma veto heti seuraavaan nousuun oli sitten jo liikaa. Jalat hapoilla viidennelle kierrokselle lähtiessäni oli sitten pakko jo antaa siimaa. Viisi kaveria Utriaisen johdolla karkasi vastustamattomasti tappelemaan hopeasta ja pronssista. 

Takajoukkoon seurakseni jäi Jokinen ja Manninen. Tässä vaiheessa Jokinen aloitti oman yrityksensä pudottaa JKU:n kaksikko kannoiltaan. Itse tein jo kuolemaa ja olin valmistautunut putoamaan kyydistä hetkenä minä hyvänsä. Viimeisen kierroksen viimeinen jyrkkä töppyrä alkoi kuitenkin lähestyä helpottavan nopeasti. Siinä vaiheessa tiesin, että en tulisi häviämään loppua. Polkaisin mäessä rinnalle. "200 metrin" mittainen loppusuora viimeiseltä väliaikapisteeltä tuli lopun jojoilu huomioon ottaen hämmentävänkin herkästi 19 sekuntiin, Jokinen ja Manninen sekunnin perässä.

Siitä täydet propsit Henrille, että hän tuli kisaamaan JKU:lle joukkuepronssin kotiin, valmiiksi tasoitusta antaen, kun alla oli vain viikko aiemmin tiukille raastettu täysi maraton! Myös vanha maileri Jouni tsemppasi itsensä hienosti 22:nneksi uransa ensimmäisellä 12km:lla. Edellispäivän veteraanimaastot (ja sieltä pronssi) menivät vain hyvästä lämmittelystä!

JKU:n miehille SM-pronssia joukkuekilpailusta!

Kisa numeroina: 6:s sija ajalla 37:46. Korirille tuli takkiin tasan minuutti ja pronssiin jäi eroa 20 sekuntia; selkeitä eroja, jotka eivät jätä sijaa jossitteluille. Muut olivat vain parempia maastojuoksijoita. Sijoitus oli kuitenkin paras maastoissa saavuttamani koskaan ja ero kärkeen on taas vaihteeksi reilusti kaventunut. Suoritus jää siis kokonaisuutena  reilusti plussalle alkuviikon tapahtumien jälkimainingeissa. On se vaan niin, että juoksijalle terveet päivät ovat yhtä suurta juhlaa, ja niistä pitää osata olla kiitollinen. Tämä viikko oli siitä hyvä osoitus! Rutiinit tappaa jne., mutta toivotaan silti seuraavalle viikolle hieman vähemmän draamaa... :D

TULOKSET

TV-lähetys Yle Areenassa

VKO 19: Kisaviikko

MA
Ap: 10km+3x100m + kuntopiiri
Ip: Vetotreeni jäi kesken
TI
Ap: 6km
KE
Ap: 10km + kuntopiiri
Ip: Radalla 5x1000m, pal. 2,5'-3': 3.07-2.49 + 5x80m
TO
Ap: 10km Ip: 16km
PE
Ip: 11km+3x100m
LA
Ap: 6km Ip: 8km+5x100m
SU
Ip: SM-maastot 12km 6:s 37:46

115km

Pari palauttavaa

Välillä kannattaa nauttia - vaikkapa isosta YAYA Special Tea:stä!

SM-maantien jälkeen kulku on ollut odotetun nihkeää. Itse asiassa on ollut yllätys, että palautuminen on vienyt jo toista viikkoa. Saman verran on kulunut ilman yhtäkään kunnon kehittävää treeniä. Selvästikään tällainen ratamatkojen herkistelijä ei ole vielä tarpeeksi jyrä vetämään pitkiä, iskutusta vaativia, maantiekisoja viikosta toiseen!

Onneksi olen malttanut noudattaa vanhaa kenialaista ohjetta siitä, että jos ukko on väsynyt niin silloin ei juosta. Silloin treeni ei mene perille. Yhden vetotreenin kävin radalla kokeilemassa, mutta sekin oli parempi jättää verryttelyvetojen jälkeen kesken. Suurin osa ohjelman lenkeistä on näin ollen ollut pari kertaa päivässä tehtyä kenialaistenkin suosimaa "iltakävelyä" eli hyvin hidasta verryttelyä enemmän tai vähemmän päälle 5 min/km -vauhdeilla. 

Tulevia Lempäälän SM-maastoja ensi sunnuntaina ei sentään ole tarvinnut stressata. Päinvastoin: juoksemisesta on saanut nauttia terveenä koko kevään ja vesi kielellä odotan jo tulevaa kisaa; reitinkin pitäisi sopia omille vahvuuksilleni paremmin kuin edellisvuosina.

Muuten tässä on ollut aikaa pohdiskella tulevaa kilpailukalenteria. SM-maastojen jälkeen loppukuulle on tiedossa vielä pari kilpailua: 22.5. lähden edustamaan Suomea Pohjoismaiden mestaruuskympille Osloon ja 24.5. on vuorossa seurajoukkueiden Eurooppa Cup -reissu JKU:n matkassa Amsterdamiin. Kilpailut ovat haastavasti lähes peräkkäisinä päivinä, mutta pohdinnan jälkeen molemmat startit ovat ohjelmassa. PM-kymppi käydään Oslon Bisletillä kerrankin myöhäisenä iltakilpailuna, joten tähän väliin siellä on hyvä käydä hakemassa ns. "varmat pois". Amsterdamiin puolestaan JKU lähtee historiallisesti sekä mies- että naisjoukkuein tavoittelemaan yhtä historallista nousua Euroopan ykkösliigaan. Nousun kannalta on siis erittäin tärkeää saada tähän paras mahdollinen joukkue jalkeille. Kesäkuulle on varmistunut ainakin yksi startti: II Peten Puolikas 28.6. Lapinjärvellä. Kisassa järjestelyt pelaavat ja matkana siellä on puolikkaan lisäksi kymppi, jonka itse suunnittelen juoksevani. Molemmat virallisesti mitattuja! 

Muutoin kalenteri jää vielä aika avoimeksi. Eli jos tiedossa on muitakin hyviä kisoja, niin pistähän niistä vinkkiä minulle. Tarvittaessa juoksemme paikalle isommallakin JKU:n porukalla!

II Peten Puolikas 28.6.

JKU:lle Eurooppa Cup -reissu on taloudellisesti iso ponnistus. Jos haluat olla tukemassa matkaamme Amsterdamiin, voit tehdä niin SUL:n virallisen Kunniakierroskampanjan kautta. Pienin lahjoitus on 15 euroa. Kaikki yli 60 euroa lahjoittaneet saavat henkilökohtaisen tuliaisen Amsterdamista! Jos haluat olla mukana auttamassa, ole yhteydessä sähköpostiini jaakkoniem(ät)gmail.com tai blogin kommenttiosioon yhteystietojesi kanssa. Kommentit menevät ylläpidon kautta ja jäävät näin salaisiksi. Lämmin kiitos!

VKO 17: Palautusviikko

MA
Ap: 10km+5x100m
Ip: Vauhtileikittely 1h
TI
Ap: 8km
Ip: 13km
KE
Ap: 10km
Ip: TV 15km 3:55/km
TO
Ap: 10km+6x100m
Ip: Radalla 3x1000m 3.00 (4')
PE
Lepo (vesijuoksua)
LA
Ap: 25km (TV 10km)
SU
Ip: 16km+6x100m

143km


VKO 18: Palautusviikko II

MA
Ap: 10km+kuntopiiri
Ip: 13km+4x200m
TI
Ap: 13km+2x100m
KE
Ap: 10km+5x100m + kuntopiiri
Ip: 15km+7x100m
TO
Ap: 10km+5x100m
Ip: VL 2'+3'+3'+2'+1' (1,5')
PE
Ip: 9km
LA
Ap: 30km (TV 4km)
SU
Ip: 16km (TV 4km)

141km