lauantai 20. syyskuuta 2014

SM-maratonilta poika kotiin!

SM-maratonilta on kotiuduttu Kalevan Malja kyydissä! Reissu meni siis kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka jännä paikka olikin lähteä debyyttimaratonille 1,5 viikon valmistautumisella.

Kaikki alkoi siitä, kun Ruotsi-ottelun jälkeen harjoittelu ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Minulle harvinen polvivaiva alkoi vaivata pari päivää kisan jälkeen, ja viiltävän terävä kipu polven sisäsivulla vei minut loppujen lopuksi viikon pakkolepoon. Olinkin jo aloittanut ylimenokauden, kunnes kutkuttavan tiukka tilanne Kalevan Maljassa Turun Urheiluliittoa vastaan sai minut vielä toisiin aatoksiin. Jos JKU:lle historiallinen Kalevan Malja -voitto jäisi yhdestä maratonista kiinni, se saattaisi jäädä harmittamaan. Olisinko tarpeeksi hullu lähtemään maratonille tällaisista lähtökohdista ilman kunnollista valmistautumista? Miksipä ei!

Päätimme valmentajani kanssa keskittyä kahteen täsmäharjoitukseen: 15km vauhdinvaihtelua 3:50/3:20 ja pari päivää myöhemmin 20km puolireipasta. Muuta ei juuri kannattanut tehdä, sillä viikonlopun Finlandia Marathon tiesi minulle ympäripyöreitä työpäiviä. Maratonviikon tiistaina lyhyt käynti radalla: huono kenraali ja itseluottamus mannaryynin kokoinen. Loppuviikko tankkausta: mies paisui kuin pullataikina ja vielä maratonin aattonailtanakin oli nälkä (Rossossa kaksi annosta pastaa).  Vielä viimeiset vinkit kokeneemmilta konnilta (Antero, Jari, Henri). 

Maratonaamu valkeni kuulaana. Aurinko alkoi kuitenkin nopeasti lämmittää (kisan aikana 15-18'C). Kisa alkoi sopuisasti Turun Thijs Feuthin pitäessä n. 3:30/km -vauhtia. Muu porukka peesaili tuulisessa kelissä. Vatsa tuntui olevan kahden vaiheilla, pistääkö vai ei (aamiainen oli aika tuhti ja pieneen jännitykseen piti tietysti ottaa vielä vähän geeliä ja patukkaa hieman ennen starttia). Juomahuolto pelasi mallikkaasti ja pullot napsahtelivat suoraan vauhdista kätösiin. Kiitokset Anterolle, Teemulle ja kaimalle! 

Puolimatkaan tultiin n. ajassa 1.14 ja olo oli täysin tuore. Voimieni tunnossa (ja erehdyksissäni) ajattelin tämän olevan sopiva hetki pieneen joukon harvennukseen. Seuraavat pari kilsaa tultiin 3:25-vauhtia ja porukka harveni saman tien, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Tajusin, ettei vielä kannata tuhlailla voimia, kun matkaa on kuitenkin yli 15km jäljellä.

Seuraavalla juomapisteellä (26km) TuUl:n Matti Rauma päätti tehdä oman ratkaisunsa. Geelit ja vesi siinä meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun lähdin Aki Nummelan kanssa 3:20-vauhtia pyyhältävän Rauman perään. Sen verran himotti SM-kulta. Ei olisi kannattanut: jalat menivät kiihdytyksestä hieman hapoille ja se kostaantui myöhemmässä vaiheessa. Seuraavan 3km:n ajan matka vielä taittui joutuin, mutta sitten askel alkoi painaa minulla ja Akilla. Ei mennyt kauaa, kun myös kisan yllättäjä (ja mestari) Marko Tuokko tuli heittämällä ohi. Päätin lähteä riskillä yksin perään - hieman edempänkin menevä selkä auttaisi tsemppaamaan. Reidet olivat kuitenkin ihan tööt, kun aiemmin hapoille menneet reidet ottivat nyt asfaltin kaikki iskut vastaan. Myös jalkapohja plantaari alkoi uhkaavasti varoitella tulevasta krampista. Olin pronssissa kiinni, mutta vika kymppi eteni tuskastuttavan hitaasti 3:45-vauhdilla. Kuinka ollakaan Turun ikäsarjoihin jo ehtinyt Jukka Kero teki elämänsä juoksua ja tuli vääjäämättä ohi 3km ennen maalia. En 4-sijasta pettyneenä kuitenkaan ruvennut maitani myymään: sain väliaikatietoja sen hetkisestä Kalevan Malja -pistetilanteesta. JKU:n voitto olisi varma!

Alas urheilukentälle rullailessani (könytessäni) huomasin kellossa olevan vajaa pari minuuttia aikaa 2h 30min:n alitukseen. Kovalla yrityksellä viimeiset 500m tuli kuin tulikin sen verran hyvin, että "haamuraja" ja samalla päivän realistinen tavoite alittui 8 sekunnilla (TULOKSET).

Vaikka kisan lopusta muodostui tällä valmistautumisella aika epämiellyttävä, ei tämä maratonpeikkoa mielen päälle jätä. Jos paikat tästä toipuvat suunnitellusti, on edessä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti uusi yritys 6 viikon päästä 2.11. New Yorkissa, jonne paikka varmistui tovi sitten viime hetkellä! 


tiistai 2. syyskuuta 2014

Kauden huipennus Ruotsi-ottelussa

Viime viikonlopun Ruotsi-ottelu tarjosi hienon kauden huipennuksen Olympiastadionilla. Kokemuksena kaikki se - kutkuttava ennakkoasetelma, joukkuetaktiikka, urheilijaesittely maan alta savuavasta "luolasta", pimenevä ilta ja monituhatpäisen yleisön kova kannustus kisan aikana - oli ensikertalaiselle vielä upeampia kuin sitä etukäteen uskalsi kuvitella. Tämän lisäksi itselleni oli henkilökohtaisesti erittäin palkitsevaa päästä juoksemaan vielä kerran Stadikalla ennen monivuotisen remontin alkamista. Edellisestä keikasta olikin vierähtänyt muutama hetki: se oli vuonna 2005 FJG:ssä yleisurheilun MM-kisojen aattona...
Viikonloppu ei sentään mennyt pelkästään fiilistellessä, vaan lauantaina myös kisaltiin ihan tosissaan. Oma juoksu meni viimeaikaisten vaikeuksien jälkeen sen verran hyvin, että siihen voi olla tyytyväinen. Itseluottamus ei nimittäin huonon kenraalin vuoksi ollut ihan tapissaan: radalla en uskaltanut viikolla käydä ollenkaan, alla oli sentään hyvä keskiviikkona 3.20:n vauhdilla juostu kutonen. Viivalla alkoi kuitenkin olla sellainen lataus, että siinä hetkessä ei voinut enää juosta huonosti.

Kun sijapisteistä kerran taistellaan, hyvän taktiikan luonti on olennainen osa maaottelua. Oletimme kovan ennätyksen omaavan kahden ruotsalaisen lähtevän heti paukusta kovaa vetoon, tai sitten edes kohtalaista vauhtia, jossa porukan ennakolta heikoin maileri pysyy mukana. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei toteutunut, vaan kisa meni ekan parin kierroksen aikana ihan kävelyksi (75s). Tässä vaiheessa itseltäni petti ensimmäisenä pokka, ja jouduin lähtemään jo tässä vaiheessa kisaa ennalta sovittuun vuorovetoon Jokisen kanssa. Pidimme yllä sellaista sopivan reipasta vauhtia (69-70s), joka ei liiaksi syönyt omia voimiamme. Puolimatkaan tultaessa ruotsalaiset tunkivat väliin ja pitivät Jokisen yksin kärjesssä. Tultaessa 3600 metriin Ruotsin Daniel Lundgren lähti typerästi tunkemaan keittiön kautta Jokisen rinnalle. Tässä kävi odotetusti, ja Lundgren tuli kampittaneeksi pitkäaskelisen Jokisen nurin. Ruotsalainen selvisi kaatumisesta kuin ihmeen kaupalla suoraan jaloilleen ja samalla Ruotsin kokenut kettu Uhrbom alkoi lisätä vauhtia tuntuvasti, minä ja Kekki perässä. Kierrosajat alkoivat painua 66-64 sekuntiin. Maahan tallautunut Jokinen jäi tässä vaiheessa harmittavasti kymmeniä metrejä. Poikkeuksellisen pitkä loppuveto vei itseltäni viimeisen vaihteen ja kellon soidessa eroa muodostui ratkaisevat pari sekuntia. Ennätykseensä ja lopulta kakkoseksi hienosti venynyt Kekki pysyi voittotaistelussa mukana aina loppusuoralle saakka, mutta hänkään ei mahtanut mitään voittaja-Ekille, joka tuli viimeisen tonnin 2.36 ja kirikierroksen 58 sekuntiin.
Lundgren lopulta ymmärrettävästi hylättiin törttöilynsä takia, ja oma sijoitus nousi näin ollen neljänneksi. Koko maaottelussa Suomi hävisi sekä miehissä että naisissa, mutta erot pienentyivät selvästi viime vuodesta. Loppupisteitä tärkeämpää näissä kekkereissä on kuitenkin hyvät skabat ja maailmassa ainutlaatuisen maaottelutunnelman säilyttäminen jatkossakin!



                Här    är   stora   disknings  -   dramat   i   Finnkampen 

Näin näyttävästi ruotsalainen Expressen uutisoi diskauksesta - tietenkin ruotsalaista puolustaen!


Yle Areena