Ruotsin Folksam GP:hen päätin hyvissä ajoin lähteä juoksemaan vitosta, sillä olin kuullut paljon hyvää Sollentunan kisasta. Keskiviikkona päivällä Jyväskylästä Helsinki-Vantaalle autolla. Siellä aikaa, rahaa, hermoja ja puhelimen akkua kului aika tavalla pienen lippuepisodin ansiosta huomatessani, että minulla ei ole toimivaa lippua lennolle. Onneksi en kuitenkaan hermoillut itseäni kisasta pihalle jo tässä vaiheessa. Sen sijaan ei muuta kuin ukko seuraavaan vapaaseen Tukholmaan koneeseen. Lopulta myöhään samana iltana selvisin perille Sollentuunaan. Vaikka kohtelu B-erän miestä kohtaan olikin Sollentunassa verrattain tylyä Oslon ja Leidenin jälkeen, huhut itse kisasta eivät pettäneet: stadionilla oli hieno tunnelma, startissa paljon samantasoisia juoksijoita, erissä jänikset ja starttiaika riittävän myöhään.
Vitosen eräjaot oli tehty hieman erikoisesti: A-erä oli luonnollisesti kovempi, mutta myös B-erästä löytyi tukku 14 minuutin miehiä. He lähtivät jäniksen vetämänä heti painelemaan 66-67 sekunnin kierroksia. Itse jäin pääjoukon hännille juoksemaan rauhallisia 69-71 sekunnin kierroksia - Hollannin keskeytys ja maanantain huono ratatreeni piti vain väkisin saada pyyhittyä pois mielestä. Jalat eivät olleet herkät, mutta juoksuun alkoi löytyä tarvittavaa rentoutta kierros kierrokselta. 3000m tuli täyteen ajassa 8.46. Tässä vaiheessa alkoi ekan kerran tuntua siltä, että vauhtia voisi tästä vielä kiihdyttää. 4 kierrosta ennen maalia karkasin erään toisen juoksijan kanssa kovaan loppuvetoon. Viimeiset 500m tuli täyttä kiriä. Väsyneitä miehiä alkoi tulla selkä edellä vastaan. Vikat 1500m tuli siis mukavasti 4.07:ään ja loppuajaksi muodostui 14.21,58. Pari vuotta vanha ennätys parani näin ollen neljällä sekunnilla. On se vaan aina yhtä hieno fiilis onnistua! Loppukauden ehdottomana tavoitteena on lohkaista tästä vielä monta sekuntia matkalla kohti seuraavaa haamurajaa: 14 minuuttia! Myös Sollentunassa (A-erässä) juosseella Jokisen Tuomaksella meno sen kuin paranee kauden edetessä: aika 14.11,75 on parasta Tuomasta moneen vuoteen, ja suomalaisista ainoastaan Keskisalo on juossut hiukan tätä nopeammin.
Perjantaiaamuna tein kevyen 11km:n aamuverryttelyn Sollentunan upeissa merenrantamaisemissa ennen paluulentoa. Kotiin Jyväskylään ehdin vielä alkuillasta. Hyvä näin, sillä lauantaiaamuna oli jälleen edessä automatka takaisin Etelä-Suomeen, tällä kertaa Lapinjärvellä juostavalle Peten Puolikkaalle. Virallisesti mitatulle kympille starttasivat myös seurakaverit Henri ja Miika, jotka ovat kumpainenkin hyvin toipuneet sairasteluistaan. Alussa taitoimme matkaa kaikki sopuisasti yhdessä, mutta tästä eteenpäin Henri intoutui luukuttamaan loppumatkan oikein kunnolla 3:05-vauhtia. Minä ja Miika jäimme juoksemaan tasaista 3:15-vauhtia. Reitti oli mukavan vaihteleva kiertäen ensin kylän ympäri ja jatkuen tämän jälkeen pöytätasaista hiekkatietä peltojen keskellä. Viimeiset kaksi kilometria olivat nousuvoittoista. Loppumäessä Miika saikin puristettua minuun nähden kymmenen sekunnin eron.
Vaikka itselläni oli alla torstaina juostu ratakisa, kulku lauantaina tuntui ihmeen hyvältä. Juoksu pysyi koko matkan rentona, ja siihen nähden oli yllätys, että syke kisan aikana huiteli 174:ää, siis todella reilusti yli anakynnyksen. Yleensä itselläni sykkeet eivät tahdo millään nousta, jos kropassa on väsymystä. Olisiko tämä merkki siitä, että kunto alkaa vähitellen olla herkistymässä?
Peten Puolikkaan järjestelyt olivat kiitettävän ammattimaiset ja juoksijan kaikki tarpeet oli osattu ottaa huomioon. Kiitokset siitä! Kukapa olisi arvannut, että tapahtuma järjestettiin vasta toista kertaa! Tänä vuonna tämä lämminhenkinen tapahtuma kasvoi jo n. 150 osallistujaan, joten sille voidaan ennustaa valoisaa tulevaisuutta. Suosittelen!
VKO 26: Kisaviikko
MA
Ap: 10km+kuntopiiri
Ip: Radalla 5x200m 30,5", pal. 200m/5' + 5x400m 67", pal. 400m/5' + 10x80m nurmella
TI
Ap: 8km
Ip: Hieronta
KE
Ap: 4km
Ip: 7km+5x100m
TO
Ap: 4km
PE
Ap: 11km+10x80m
LA
SU
Ap: 17km
112km
