maanantai 22. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua!

New Yorkin maratonin jälkeinen ylimenokausi on ohi ja uusi kausi käynnissä. Loma sujui puoliksi vanhoilla kotikulmilla Atlantassa akkuja lataillessa ja puoliksi kotona vanhoja pikku vaivoja parannellessa. Kolmen viikon jälkeen olo alkoi olla sellainen, että uusi kausi oli aika potkaista käyntiin. Ilman entisenlaista menestyksen nälkää tai tavoitteiden asettelua homma ei toki toimisi tällä intensiteetillä Suomen talvessa. Muutoin saattaisi olla parempi pitää vielä jokunen viikko lomaa tai vain tingittävä omista tavoitteista itselleen rehdisti. 

Paluu treeneihin kävi siis marraskuun viimeisellä viikolla. Uuden kauden teemana on ollut uusien ärsykkeiden löytäminen kimmokestävyyden kautta. Ainakin ensimmäiseen neljään viikkoon olen aika tyytyväinen, vaikka uudet treenimetodit ovatkin välillä olleet melkoista shokkihoitoa kropalle. Onneksi kelit ovat tähän asti säilyneet juoksuharjoittelulle otollisina muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ja niinä muutamina poikkeuspäivinä pääsy matolle tai halliin on onnistunut saumattomasti, mikä on iso etu täällä Jyväskylässä asuville. Lisäksi ulkoliikuntaan on löytynyt seuraa keliin kuin keliin, mistä kyllä täydet propsit Jyväskylän juoksuporukalle!

Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta, joka alkaa perinteisellä tammikuun korkeanpaikan leirilllä, tällä kertaa Etelä-Afrikan Dullstroomissa. Mukaan lähtevät ainakin maajoukkumiehet Henri Manninen, Arttu Vattulainen sekä Ossi Kekki, joten kiriapua pitäisi riittää kylliksi. Ennen leiriä edessä on enää yksi kovempi treeni, tänään maanantaina juostava 12x1000m, jonka jälkeen voi hyvillä mielin hiljentyä joulun viettoon ja lomailuun.

Kulunut vuosi oli urheilullisesti menestyksekäs, ja haluankin kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, mm. Jyväskylän Kenttäurheilijoita, New Balancea, Craftia, Urheiluhieroja Esa Honkosta sekä Old Horse Verkkokauppaa (Tarjous sinulle: ilmoita ostaessasi koodi "Jaakko N" ja saat 10% alennusta!), jotka ovat olleet osaltaan edesauttamassa tämän toteutumisessa. Lisäksi toivotan kaikille blogin lukijoille Rauhaisaa Joulunaikaa ja Onnea Uudelle Vuodelle 2015!


VKO 48: lähtötasot

MA 
Ap: 8km+kuntopiiri
Ip: VK 8 mailia 3:40/km + 5x100m/100m hallissa
TI 
Ap: 10km+kuntopiiri
Ip: 12km+6x100m
KE
Ap: 8km+5x100m
TO
Ap: 6km
Ip: Tasotesti 6x1000m: 4:37-2:38
PE
Ap: 8km+3x100m+kuntopiiri
LA
Ap: TV 30km 4:13/km + 5x100m
SU
Ap: 20km+10x100m/100m

151km

VKO 49: perus

MA 
Ap: 8km+kuntopiiri
Ip: VK 10 mailia 3:26/km + 5x80m/100m hallissa
TI 
Ap: 6km+5x100m
Ip: 12km+6x100m/100m hallissa
KE
Ap: 10km+5x100m+kuntopiiri
Ip: Pilates/liikkuvuus + Kiihtyvä 20km 4:30-4:00/km
TO
Ap: 8km
Ip: Mäkivetoja 5x540m sis. 2x50m loikkia + 5x80m/100m hallissa
I: 10km
PE
Ap: 10km
Ip: 15km + 10x100m/100m hallissa
LA
Ap: TV 30km 4:15/km 
SU
Ap: 16km+5x100m

188km

VKO 50: testikisa

MA 
Ap: 8km+kuntopiiri
Ip: 5x2000m hallissa, pal. 1,5': 6:36-6:29  + 3x150m piikkareilla, pal. 1,5' 
TI 
Ap: 10km+5x100m + kuntopiiri
Ip: 12km+6x100m/100m hallissa
KE
Ap: 10km
Ip: Pilates/liikkuvuus 
TO
Ap: 7km
Ip: Mäkivetoja 3x540m sis. 2x50m loikkia + 6x200m/200m hallissa
I: 5km
PE
Ap: 10km+3x100m
Ip: 10km + 6x100m/100m hallissa
LA
Ip: Keski-Suomen Talvijuoksusarja 10km 2. 33:35
SU
Ap: 22km

147km

VKO 51: perus

MA 
Ap: 10km+3x100m + kuntopiiri
Ip: 6x2000m hallissa, pal. 1'/6': 6:40-6:25  + 11x80m piikkareilla, pal. 100m kävely
TI 
Ap: 10km
Ip: perusvoima
KE
Ap: 10km+5x100m
Ip: Kiihtyvä 20km 4:30-3:40/km
TO
Ap: 7km+kuntopiiri
Ip: 19x200m, pal. 200m (<70"): 34-32,5" + hyppyjä yms. + 10x80m piikkareilla, pal. 100m kävely
I: 7km
PE
Ap: 10km
LA
Ap: 28km+Reipas 8,5km 3:58/km
SU
Ap: 15km+10x100m/100m hallissa+3km

170km

maanantai 3. marraskuuta 2014

TCS NYC Marathon -raportti

Legendaarinen NYC Marathon on takana ja jälleen ollaan yhtä kokemusta rikkaampia. Vaikka olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin optimaaliset, en voinut kuin ihastella korvia huumaavan kovaa kannustusta ja upean monipuolista ja maisemiltaan hienoa reittiä, joka tosin ei antanut huonokuntoiselle yhtään armoa... Tässä muutamia poimintoja päivästä:

Ennakkoon minulla oli jo tiedossa, että tämän vuoden New Yorkin maratonilla ei nähtäisi hirveitä ennätystehtailuja. Reitti itsessään on jo vaativa ja tämän lisäksi annettiin ennakkovaroituksia lähes myrskylukemilla olevasta 10 sekuntimetrin luoteistuulesta. Tämä tarkoitti suurinpiirtein yhdensuuntaisella reitillä jatkuvaa vastaista.

Maratonpäivä alkoi kaverini Mikan kämpiltä jo ennen kukonlaulua klo 4 varhaisaamiaisella. Kello kuudeksi suuntasin Midtowniin, mistä lähti klo 6:30 eliittibussit ison maailman meiningillä poliisisaattueessa kohti Verrazano–Narrows -siltaa Staten Islandille. Noin klo 7:45 olimme vihdoin perillä sillan alla, minne oli varattu kuumaa juotavaa ja snacksejä. Aika kului kuitenkin pääasiassa lämpimässä bussissa odotellessa, sillä eliittitelttojen rakentaminen oli jäänyt kovan tuulen vuoksi vaiheeseen. Klo 8:30 lähdin lyhyelle 1,5km:n verkalle hatusta kiinni pidellen. Klo 9 kävi kutsu henkilökohtaisten tavaroiden ja asusteiden luovutukseen. Tästä jatkoimme kävellen sillan alakolmannekselle, josta startti tapahtui klo 9:40: pro-juoksijat eturivin oikeata kaistaa ja sub-eliitti vasenta kaistaa. Tämän lisäksi oli vielä yksi lähtöpaikka sillan alakerroksessa. Nämä 3 reittiä yhtyivät vasta 8 mailin kohdalla.

Ensimmäinen haaste, Staten Islandin sillalle kiipeäminen sujui helposti - lähinnä sai sillan lakipisteessä pitää varansa, ettei järjettömän kovissa sivuvastaisissa puuskissa ottanut niin isoja sivuaskelia, että olisi törmäillyt kanssakilpailijoihin. Sillalta poistuttaessa oli tietysti edessä jyrkkä alamäki, ja tässä porukka alkoi jakaantua kahtia niihin, jotka tähtäsivät 2:25-aikaan, ja niihin, jotka jäivät 2:30:n vauhtiin. Näissä olosuhteissa päätin riskillä lähteä kovemman porukan peesiin kaikki tai ei mitään -taktiikalla. Olisi kuitenkin vaikeampi pitää yksin vauhtia yllä takajoukoissa. 

Ekat 5km taittui ajassa 17.03 eli 3:25:n km-vauhtia. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäinen hidas ylämäkiosuus ja itselläni paha pistos kyljessä. Ajattelin pelin olevan jo pelattu, mutta kyljen painelu ja vauhdin höllääminen piti pistoksen siedettävänä. Jäin odottelemaan takaa tulevaa kaveria, jonka kanssa pääsin vuorovedolla juoksemaan seuraavat 5km. 10km ajassa tuli ajassa 34.38.

Tässä vaiheessa kylkipistos yhtäkkiä hävisi, joten uskalsin ottaa ensimmäisen geelin. Nostin vauhtia ja mukana ollut kaveri putosi. Jälleen riskisiirto, sillä seuraavalla pitkällä vastatuuliosuudella saattaisin tulla selkä edellä vastaan. Pari kilometriä myöhemmin kuin tyhjästä pari lyhyttä eteläamerikkalaista kaveria otti minut kiinni ja paineli samantien ohi. Lähdin riskillä kaksikon peesiin, vaikka vauhti nousi lähes 10s/km: alamäet ja tasaiset 3:15-3:20/km ja ylämäet 3:30/km. Meno läpi Brooklynin oli kuin kiskoilla olisi mennyt: helppoa, kun pysytteli peesissä ja jännitti milloin tulee noutaja. Ei tullut - sen sijaan kovaa lähteneiden sub-eliitti -juoksijoiden selkiä alkoi tulla vastaan kiihtyvällä tahdilla. Pari heistä liittyi meidän seuraamme. 

20km:sta alkoi kisan toinen iso haaste, Pulaski Bridge: suoraa vastaista, ei yleisöä ja ylämäkeä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Tänään ylämäkijuoksu kuitenkin kulki taianomaisen hyvin, mikä minulle on erittäin poikkeuksellista. Puolikkaan väliaika livahti sillan puolivälissä ajassa 1:13.09 ja odotukset loppuajan suhteen alkoivat kasvaa. 

Pulaski Bridgen jälkeen reitti kierteli pikaisesti Queensissa, josta jatkoimme Queensboro Bridgelle, kisan kolmanteen isoon haasteeseen (24km). Tästä oli peloteltu etukäteen. Fiilis oli kuin helvettiin olisi laskeutunut (tai tässä tapauksessa kiivennyt!). Joku pro-juoksija kyyhötti radan sivussa polvillaan. Silta oli pitkä ja jyrkkä, ja olemukseltaan ahistava, koska olimme sillan alatasossa; yläpuolella jylisti autoliikenne ja sivulla paukkui junan kiskot. Oloa ei helpottanut myöskään se, että toinen latinojuoksijoista lisäsi tässä vaiheessa höyryä. Itse olin ainoa, joka uskalsi seurata. Hengitys teki töitä, mutta mäkijuoksu tuntui hyvältä.

Jälkeenpäin ajatellen tässä Queensboron sillalla ajoin itseni liian koville, sillä tästä eteenpäin Manhattanin kumpuilevaa 1. Avenueta juostessa (muuten: kisan hienoin pätkä!) olin koko ajan jojon päässä. 32km:ssa tankki kuitenkin tyhjeni myös molemmilta latinoilta, ja jäin kahden erään bostonilaisen juoksijan kanssa suunnatessamme vielä pois Manhattanilta kohti Bronxia. Bostonin kaverilla oli loikka päällä ja itse yritin pysyä mukana niin pitkään kuin mahdollista. Takaisin Manhattanille tulimme 5. Avenueta, joka oli ylämäkeä aina Keskuspuistoon asti. 37km:ssa minun oli pakko antaa periksi ja hiljennettävä vauhtia. Viimeinen vitonen oli sitten yhtä tuskaa. Tuuli oli tässä vaiheessa kerrankin myötäinen, mutta ylämäki oli jyrkkä ja jatkui puuduttavasti kilometritolkulla. Itselläni vauhti oli tässä vaiheessa hädin tuskin 3:45/km, mutta silti kantannutta pro-porukkaa tuli selkä edellä vastaan. 

Maaliin selvisin ajassa 2:29.29, mikä on parannusta SM-maratonilla juostuun aikaan vajaa puoli minuuttia. Alkuperäiset tavoitteet olivat toki huomattavasti tätä korkeammalla, mutta olosuhteet huomioiden pidän suoritusta erittäin hyvänä. Jotain kuvastaa se, että voittoaika oli "vain" 2:10.59 ja oma aika riitti tänä vuonna 38:nteen sijaan: TULOKSET

Alla video oma juoksusta 26km:n kohdalta Manhattanille tultaessa:



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viikko New Yorkiin!

Niin se on aika vierähtänyt, että aikaa kauan odotettuun New Yorkin maratoniin on enää tasan viikko! Tässä muutamia pohdintoja, joita on tullut mietiskeltyä harjoittelun lomassa Joutsenon SM-maratonin jälkeen.

Ensi alkuun on todettava, että on tämä maratonharjoittelu vaan kovaa touhua! Kelien kylmetessä on eteen tullut hetki jos toinenkin, kun on huomannut ajattelevansa, kuinka mukavaa olisikin mennä lämpöiseen halliin tekemään vanhaa tuttua 200 metrin määräintervallitreeniä sen sijaan, että lähtee ulos räntäsateeseen juoksemaan 20km:n reipasta, koska maratoonarit harjoittelevat niin. Hatunnosto siis niille, jotka tätä "työkseen" vielä tekevät! Ennen näitä työmiehiä oli Suomessa enemmänkin, mutta heitä ei valitettavasti (itsekään) osannut tarpeeksi arvostaa, koska oma pääfokus oli lyhyemmillä ratamatkoilla. Ainakin yksi tällainen suomalaisen sisukkuuden perikuva vielä löytyy, nimittäin hyvä seurakaverini Henri Manninen. Henri jos joku on raatanut vuosikaudet tiestöllä ja jättänyt muille Suomessa (ja jopa Jenkeissä) yllättävän yleisen kilpailun siitä, kuka juoksee koviten kaikista pienimmillä harjoitusmäärillä ja kuinka kovaa kukin juoksi (tai olisi ehjänä ollessaan juossut) kuinkakin monesta vammaviikosta huolimatta. Olikin erittäin hienoa päästä paikan päälle Berliiniin seuraamaan, kuinka kova työ lopulta palkittiin Henrin alittaessa SUL:n asettaman MM-rajan nippa nappa 17 sekunnilla. Tässä vielä erikseen mainittakoon, että virallinen IAAF:n raja oli tätä minuutin verran löysempi, joten SUL:n ns. premium-valintastrategiaa ja -motiiveja ei voi kuin ihmetellä!

Ja sitten omaan maratonvalmistautumiseen. Palautuminen SM-maratonista kävi yllättävän nopeasti, vaikka lihaksisto kisan loppuvaiheessa joutui tosi koville. Siinä missä esimerkiksi kevään SM-puolikkaasta kesti palautua lähes pari viikkoa, nyt selvisin kolmella lepopäivällä ja kuudella kevyellä lenkkipäivällä. Tästä New Yorkin maratoniin oli aikaa enää 5 viikkoa. Koska aikaa ei ollut juuri hukattavaksi, päädyimme valmentajan kanssa harjoitelemaan tiukasti ainakin 4 viikkoa putkeen eli lähes lopppuun asti. Rytmitykseksi mukautui päivätasolla 1:1, eli joka toinen päivä oli kova päivä ja joka toinen palautuspäivä. Kova tarkoitti pääasiassa tehollisesti puolikovaa, mutta määrällisesti hyvin raskaita päiviä, jossa kilsat pyörivät 30-35:ssä. Kevyinä päivinä kilsoja tuli n. 20, eli yleensä parin lenkin verran. Lyhyt summaus neljästä viikosta:

VKO 40: "viikko 1"
MA 
Ap: 4km
TI 
Ap: 6km+2x100m
Ip: 20km+5x100m
KE
Ap: 6km+3x100m+kuntopiiri
Ip: Ver+15km "tandvärk" sis. 100m kovaa joka km
TO
Ap: 8km+5x100m
Ip: 15km+2x10x100m
PE
Ap: 6km+5x100m+kuntopiiri
Ip: 17km+5x100m
LA
Ap: 4km
Ip: TV 28km
SU
Ip: 10km

144km

VKO 41: "viikko 2"
MA 
Ap: 8km+6x100m
Ip: Ver+VK 8 mailia maastossa + 6x100m
TI 
Ap: 10km+6x100m
Ip: 11km+6x100m
KE
Ap: 10km+5x100m+kuntopiiri
Ip: Ver+20km "tandvärk" sis. 100m kovaa joka km
TO
Ap: 6km
Ip: Ver+loikat+portaat 4x4x13s+2x10x100m
I: 9km
PE
Ap: 6km+5x100m+kuntopiiri
Ip: 16km+6x100m
LA
Ap: 35km, josta vikat 5km maratonvauhtia
SU
Ip: 13km+10x100m

185km

VKO 42: "viikko 3"
MA 
Ip: Ver+VK 10 mailia maastossa + 5x100m
TI 
Ap: 6km+5x100m+kuntopiiri
Ip: 10km+6x100m
KE
Ap: 10km+3x100m+kuntopiiri
Ip: Ver+10km "tandvärk" sis. 10s kovaa joka km
TO
Ap: Ver + mäkivedot 6x540m + 10x100m
Ip: 6km
PE
Ap: 8km
Ip: 10km+5x100m
LA
SU
Ip: 31km+6x100m

150km

VKO 43: "viikko 4"
MA 
Ap: 10km+5x100m+kuntopiiri
Ip: Ver+VK 10 mailia maastossa + 5x100m
TI 
Ap: 8km
Ip: 11km+5x100m
KE
Ap: 10km+6x100m+kuntopiiri
Ip: Ver+TV 20km
TO
Ip: Ver + vetoja 3x2000m hallissa, pal. 2': 6:45
I: 10km
PE
Ap: 10km matolla
Ip: 10km matolla
LA
Ap: 26km
SU
Ip: 15km+10x100m

172km

Kuukausi meni siis lähestulkoon nappiin. Fiilis on nyt pidempien lenkkien ansiosta sellainen, että jaksamisesta homman ei pitäisi jäädä kiinni niin kuin viimeksi. Riittääkö sitten vauhti? Reilu viikko sitten Pihtisalmen Retrossa ei riittänyt: löytyi vain yksi maratonvaihde, jolla tuli 1,5 minuuttia turpiin Andi Nootille ja Antti-Pekka Niinistölle. No tämä oli odotettavissa nousukuntoista AP:tä vastaan, joka on Suomen parhaimpia vääntäjiä tuollaisissa maastoissa. Toisaalta montussa oleminen ei haittaa, kunhan pitää tikapuut käden ulottuvilla! Miinusta sen sijaan tulee sitkeästä flunssasta, joka iski parina seuraavana kylmänä ja sateisena päivänä. Loppuviikon harjoittelua joutui tämän vuoksi säätämään jonkun verran, mutta yhtään taukoa ei onneksi ole tarvinnut pitää. Toivotaan, että olo rupeaisi parantumaan viimeistään tiistain jälkeen, kun keventely ja tankkaus alkavat. Lento New Yorkiin on perjantaina, ja kisa juostaan sunnuntaiaamuna klo 9:40 eli Suomen aikaa klo 16:40. Pidähän numero 296 seurannassa!

lauantai 20. syyskuuta 2014

SM-maratonilta poika kotiin!

SM-maratonilta on kotiuduttu Kalevan Malja kyydissä! Reissu meni siis kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka jännä paikka olikin lähteä debyyttimaratonille 1,5 viikon valmistautumisella.

Kaikki alkoi siitä, kun Ruotsi-ottelun jälkeen harjoittelu ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Minulle harvinen polvivaiva alkoi vaivata pari päivää kisan jälkeen, ja viiltävän terävä kipu polven sisäsivulla vei minut loppujen lopuksi viikon pakkolepoon. Olinkin jo aloittanut ylimenokauden, kunnes kutkuttavan tiukka tilanne Kalevan Maljassa Turun Urheiluliittoa vastaan sai minut vielä toisiin aatoksiin. Jos JKU:lle historiallinen Kalevan Malja -voitto jäisi yhdestä maratonista kiinni, se saattaisi jäädä harmittamaan. Olisinko tarpeeksi hullu lähtemään maratonille tällaisista lähtökohdista ilman kunnollista valmistautumista? Miksipä ei!

Päätimme valmentajani kanssa keskittyä kahteen täsmäharjoitukseen: 15km vauhdinvaihtelua 3:50/3:20 ja pari päivää myöhemmin 20km puolireipasta. Muuta ei juuri kannattanut tehdä, sillä viikonlopun Finlandia Marathon tiesi minulle ympäripyöreitä työpäiviä. Maratonviikon tiistaina lyhyt käynti radalla: huono kenraali ja itseluottamus mannaryynin kokoinen. Loppuviikko tankkausta: mies paisui kuin pullataikina ja vielä maratonin aattonailtanakin oli nälkä (Rossossa kaksi annosta pastaa).  Vielä viimeiset vinkit kokeneemmilta konnilta (Antero, Jari, Henri). 

Maratonaamu valkeni kuulaana. Aurinko alkoi kuitenkin nopeasti lämmittää (kisan aikana 15-18'C). Kisa alkoi sopuisasti Turun Thijs Feuthin pitäessä n. 3:30/km -vauhtia. Muu porukka peesaili tuulisessa kelissä. Vatsa tuntui olevan kahden vaiheilla, pistääkö vai ei (aamiainen oli aika tuhti ja pieneen jännitykseen piti tietysti ottaa vielä vähän geeliä ja patukkaa hieman ennen starttia). Juomahuolto pelasi mallikkaasti ja pullot napsahtelivat suoraan vauhdista kätösiin. Kiitokset Anterolle, Teemulle ja kaimalle! 

Puolimatkaan tultiin n. ajassa 1.14 ja olo oli täysin tuore. Voimieni tunnossa (ja erehdyksissäni) ajattelin tämän olevan sopiva hetki pieneen joukon harvennukseen. Seuraavat pari kilsaa tultiin 3:25-vauhtia ja porukka harveni saman tien, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Tajusin, ettei vielä kannata tuhlailla voimia, kun matkaa on kuitenkin yli 15km jäljellä.

Seuraavalla juomapisteellä (26km) TuUl:n Matti Rauma päätti tehdä oman ratkaisunsa. Geelit ja vesi siinä meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun lähdin Aki Nummelan kanssa 3:20-vauhtia pyyhältävän Rauman perään. Sen verran himotti SM-kulta. Ei olisi kannattanut: jalat menivät kiihdytyksestä hieman hapoille ja se kostaantui myöhemmässä vaiheessa. Seuraavan 3km:n ajan matka vielä taittui joutuin, mutta sitten askel alkoi painaa minulla ja Akilla. Ei mennyt kauaa, kun myös kisan yllättäjä (ja mestari) Marko Tuokko tuli heittämällä ohi. Päätin lähteä riskillä yksin perään - hieman edempänkin menevä selkä auttaisi tsemppaamaan. Reidet olivat kuitenkin ihan tööt, kun aiemmin hapoille menneet reidet ottivat nyt asfaltin kaikki iskut vastaan. Myös jalkapohja plantaari alkoi uhkaavasti varoitella tulevasta krampista. Olin pronssissa kiinni, mutta vika kymppi eteni tuskastuttavan hitaasti 3:45-vauhdilla. Kuinka ollakaan Turun ikäsarjoihin jo ehtinyt Jukka Kero teki elämänsä juoksua ja tuli vääjäämättä ohi 3km ennen maalia. En 4-sijasta pettyneenä kuitenkaan ruvennut maitani myymään: sain väliaikatietoja sen hetkisestä Kalevan Malja -pistetilanteesta. JKU:n voitto olisi varma!

Alas urheilukentälle rullailessani (könytessäni) huomasin kellossa olevan vajaa pari minuuttia aikaa 2h 30min:n alitukseen. Kovalla yrityksellä viimeiset 500m tuli kuin tulikin sen verran hyvin, että "haamuraja" ja samalla päivän realistinen tavoite alittui 8 sekunnilla (TULOKSET).

Vaikka kisan lopusta muodostui tällä valmistautumisella aika epämiellyttävä, ei tämä maratonpeikkoa mielen päälle jätä. Jos paikat tästä toipuvat suunnitellusti, on edessä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti uusi yritys 6 viikon päästä 2.11. New Yorkissa, jonne paikka varmistui tovi sitten viime hetkellä! 


tiistai 2. syyskuuta 2014

Kauden huipennus Ruotsi-ottelussa

Viime viikonlopun Ruotsi-ottelu tarjosi hienon kauden huipennuksen Olympiastadionilla. Kokemuksena kaikki se - kutkuttava ennakkoasetelma, joukkuetaktiikka, urheilijaesittely maan alta savuavasta "luolasta", pimenevä ilta ja monituhatpäisen yleisön kova kannustus kisan aikana - oli ensikertalaiselle vielä upeampia kuin sitä etukäteen uskalsi kuvitella. Tämän lisäksi itselleni oli henkilökohtaisesti erittäin palkitsevaa päästä juoksemaan vielä kerran Stadikalla ennen monivuotisen remontin alkamista. Edellisestä keikasta olikin vierähtänyt muutama hetki: se oli vuonna 2005 FJG:ssä yleisurheilun MM-kisojen aattona...
Viikonloppu ei sentään mennyt pelkästään fiilistellessä, vaan lauantaina myös kisaltiin ihan tosissaan. Oma juoksu meni viimeaikaisten vaikeuksien jälkeen sen verran hyvin, että siihen voi olla tyytyväinen. Itseluottamus ei nimittäin huonon kenraalin vuoksi ollut ihan tapissaan: radalla en uskaltanut viikolla käydä ollenkaan, alla oli sentään hyvä keskiviikkona 3.20:n vauhdilla juostu kutonen. Viivalla alkoi kuitenkin olla sellainen lataus, että siinä hetkessä ei voinut enää juosta huonosti.

Kun sijapisteistä kerran taistellaan, hyvän taktiikan luonti on olennainen osa maaottelua. Oletimme kovan ennätyksen omaavan kahden ruotsalaisen lähtevän heti paukusta kovaa vetoon, tai sitten edes kohtalaista vauhtia, jossa porukan ennakolta heikoin maileri pysyy mukana. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei toteutunut, vaan kisa meni ekan parin kierroksen aikana ihan kävelyksi (75s). Tässä vaiheessa itseltäni petti ensimmäisenä pokka, ja jouduin lähtemään jo tässä vaiheessa kisaa ennalta sovittuun vuorovetoon Jokisen kanssa. Pidimme yllä sellaista sopivan reipasta vauhtia (69-70s), joka ei liiaksi syönyt omia voimiamme. Puolimatkaan tultaessa ruotsalaiset tunkivat väliin ja pitivät Jokisen yksin kärjesssä. Tultaessa 3600 metriin Ruotsin Daniel Lundgren lähti typerästi tunkemaan keittiön kautta Jokisen rinnalle. Tässä kävi odotetusti, ja Lundgren tuli kampittaneeksi pitkäaskelisen Jokisen nurin. Ruotsalainen selvisi kaatumisesta kuin ihmeen kaupalla suoraan jaloilleen ja samalla Ruotsin kokenut kettu Uhrbom alkoi lisätä vauhtia tuntuvasti, minä ja Kekki perässä. Kierrosajat alkoivat painua 66-64 sekuntiin. Maahan tallautunut Jokinen jäi tässä vaiheessa harmittavasti kymmeniä metrejä. Poikkeuksellisen pitkä loppuveto vei itseltäni viimeisen vaihteen ja kellon soidessa eroa muodostui ratkaisevat pari sekuntia. Ennätykseensä ja lopulta kakkoseksi hienosti venynyt Kekki pysyi voittotaistelussa mukana aina loppusuoralle saakka, mutta hänkään ei mahtanut mitään voittaja-Ekille, joka tuli viimeisen tonnin 2.36 ja kirikierroksen 58 sekuntiin.
Lundgren lopulta ymmärrettävästi hylättiin törttöilynsä takia, ja oma sijoitus nousi näin ollen neljänneksi. Koko maaottelussa Suomi hävisi sekä miehissä että naisissa, mutta erot pienentyivät selvästi viime vuodesta. Loppupisteitä tärkeämpää näissä kekkereissä on kuitenkin hyvät skabat ja maailmassa ainutlaatuisen maaottelutunnelman säilyttäminen jatkossakin!



                Här    är   stora   disknings  -   dramat   i   Finnkampen 

Näin näyttävästi ruotsalainen Expressen uutisoi diskauksesta - tietenkin ruotsalaista puolustaen!


Yle Areena


maanantai 25. elokuuta 2014

Lataamon kautta maaotteluun!

Paljon on taas sattunut ja tapahtunut elokuussa. Treenit ovat jatkuneet, vaikka väliin tullut pakkotauko pistikin hieman jänskättämään. Kalevan Kisojen jälkeen sain koko kesän vaivanneeseen tibialis posterior -jänteeseen kortisonipiikin, joka näyttäisi tehonneen hyvin itse vaivaan. Sattumaa tai ei, kolme päivää myöhemmin rupesi pumppu reistaamaan kovassa vetoharjoituksessa: Kesken tonnin vedon huomasin jotain olevan pahemman kerran vinossa: sydän hyppäsi kirjaimellisesti kurkuun ja jalat menivät oudosti hapoille. Mittari alkoi näyttää reilusti yli 200:n sykkeitä, kun normaali maksimisyke minulla on 185! Tästä syke ei enää suostunut tasaantumaan, vaan aaltoili holtittomasti. Lääkärin konsultoimana sain vahvistuksen, että kyseessä oli sydämen eteisvärinän oireet. Ilta menikin sitten sairaalan päivystyksessä flimmerin kanssa säätäessä. Pohdittiin milloin sähköinen rytminsiirto pystytään tekemään. Lopulta sähköttelyt jouduttiin siirtämään seuraavaan aamuun kokeiltavaksi. Olo tulevien juoksujen suhteen alkoi olla kieltämättä vähän tapultu. Luojan kiitos, näin ei ollut: aamuyöstä sydän palasi normaalirytmiin ja episodista näytettäisiin selvinneen säikähdyksellä.

Urheilusta tuli taukoa, mutta aika pian, muutamia päiviä myöhemmin pääsin takaisin harjoittelun pariin, kun lupa heltisi. Syyt rytmihäiriöihin jäävät mysteeriksi ultraäänitutkimustenkin jälkeen. Todennäköisesti kyseessä on monen tekijän summa, kuten kova seitsemän päivän työviikko, kuuma keli ja huono nestetasapaino. Pumppu  kuitenkin toimii jälleen, vaikka koko ajan on pieni pelko takaraivossa, että ongelmat palaavat. 

Parin viime hetken vetotreenin perusteella (11x400m 69-65"/2' ja 3x1000m 2.53-2.44/3') tiesin kunnon olevan periaatteessa sellaisessa formussa, että sillä kannattaa lähteä Tampereen Eliittikisoihin maaottelukatsastukseen. Keli Tampereella oli varsin ihanteellinen: 15-asteinen keli tuntui syksyisen raikkaalta pitkän helleputken päälle. Stadionilla tuuli sen verran tuntuvasti (3-4 m/s), että päätin ensimmäisen tunnustelukierroksen (69,5s) jälkeen lähteä seuraamaan kahta kenialaista. Pieni ylivauhti peesissä olisi parempi vaihtoehto kuin vetohommat tuulessa. Kierrosajat putosivat 68-67:aan ja juoksu tuntui kulkevan. Puolimatkaan tultaessa juoksemattomuus alkoi hieman näkyä otteissa ja oli pakko antaa kenialaisille siimaa. Lindahl ja Vattulainen tulivat ohi ja vikat 2km menivät maaliin sitkutellessa. Loppuaika 14.47 oli siis odotuksiin nähden pettymys!

Paikka maaotteluun kuitenkin aukesi, ja ratakausi onkin hieno huipentaa lauantai-illan vitosella! Tulkaa kannustamaan Stadikalle!

Suomi-Ruotsi 30.-31.8. Olympiastadionilla

maanantai 4. elokuuta 2014

Kalevan Kisat Kuopio

Jokinen, Manninen, Lindahl, Vattulainen, Boström, Rotich, Nieminen,
Toivanen, Korir, Takala...
Terveisiä hohtavan kuumista Kalevan Kisoista! Hellettä riitti perinteen mukaisesti tämänkin vuoden kisoihin Väinölänniemellä. Omassa ohjelmassani oli perjantain 5000 m ja sunnuntain 10000 m - erittäin haastava yhdistelmä parin päivän palautuksella. 

Kuuma keli ja lyhyt palautumisaika huomioiden enimmät paukut oli järkevintä satsata ensimmäiseen lajiin vitoselle. Tilastoitakin katsottaessa oli selvää, että mikään muu kuin mitali ei tästä lajista kelpaisi. Kellot oli siis asetettu ennätysvauhtiin ja jos mennään kovempaa niin pysytään mitalikamppailussa niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Kisa alkoi odotetusti Koririn ja Jokisen pitäessä hyvää vauhtia. Aina kolmeen tonniin asti olimme 2-3 sekuntia ennätysvauhtiani edellä. Itse nitkahdin mitalivauhdista 3,5 km:n kohdalla. Kärkikaksikko meni menojaan ja toinenkin kenialainen, Rotich suorastaan lensi heidän peräänsä. Viimeiset 5 kierrosta olivat itselleni todella vaikeita ja lähinnä oli keskityttävä pitämään jo aiemmin vauhdista tippuneet takanani. Maaliin selvisin siis neljäntenä, vaikka ajasta muodostuikin lopulta verrattain kehno. Vaikka keli illalla hieman ennen kello kahdeksaa tuntui varjossa jopa yllättävän hyvältä, radalle suoraan paahtanut aurinko ja etenkin korkea ilmankosteus (vrt. esim. alkukesä) alkoivat hidastaa kaikkien menoa loppumatkasta. Parhaiten keliä sietivät kenialaiset, jotka ottivat kaksoisvoiton ankarasti töitä tehneen Jokisen nenän edestä.

Sunnuntaipäivän kympille kelistä muodostui vielä piirun verran perjantai-iltaa pahempi. Selailin vanhojen Kalevan Kisa -kymppien tuloksia (mm. Kajaani 2010), ja laskeskelin maltillisen alun tuovan parhaan tuloksen. Ennakoin poikien lähtevän ennätysvauhtiin, josta olisi sitten hyvä poimia väsyneitä selkiä. Kisaa varten tein minimaalisen verkan ja yritin vain pysyä viileänä voimia kisaan säästellen. Kärkiporukka karkasi heti odotetusti ja itse lähdin pitämään suunniteltua 31 minuutin vauhtia yksinäni. Vauhti tuntui helpolta ja näin edessäpäin jo ensimmäisen kaverin putoavan kärkiletkasta ennen puolta matkaa. Yllätyksekseni kärki jatkoi lähes samaa yhtä kovaa kyytiä kuin alussakin. Kova suoritus! Itselläni puolestaan kuumuus alkoi salakalavasti jälleen puolimatkan jälkeen painaa tiheästä pesusieniviilentelystä huolimatta. Lopulta 7 kilometriin tultaessa jalat olivat täysin tyhjät energiasta, kiitos perjantain vitosen. Kärki varvasi kierroksella ja vielä minuakin hiljempaa aloittanut kolmen matkan ihmemies-Nummela tuli vikalla tonnilla ohi. Vikat 7 kiekkaa tulivat siis itkuraastolla kovasti hyytyen. 

Kympin yhdeksäs ja vitosen 4-sija eivät aiheuttaneet paljoa riemunkiljahduksia. Vaikka molemmat sijoitukset ovat urani parhaimmat Kalevan Kisoissa (viime vuonna 10:s), nälkä kasvaa syödessä. SM-mitalin voittaminen Kalevan Kisoista jäi näin ollen tulevien vuosien haasteeksi. Tiedän olevani ennätyskunnossa, mutta valitettavasti en hellekelissä vaan kykene parhaimpaani anaerobisen kynnyksen yli menevissä suorituksissa. Vaikka nyt tuntuu, että käteen jäi jälleen pelkkä luu ja kroppaan väsy,  syksylle riittää henkisesti vielä reilusti paukkuja, kunhan kelit tästä hieman viilenevät!

TULOKSET


VKO 30: Herkistelyä

MA
Ap: 8km+kuntopiiri
Ip: 14km
TI
Ap: 8km+5x100m
Ip: 11km+5x100m nurmella
KE
Ap: 8km+3x80m
Ip: 10km+6x100m nurmella
TO
Ap: 6km+5x80m + kuntopiiri
Ip: Radalla 5x1000m, pal. 3'/10': 2.57-2.45 + 3x200m, pal. 3': 28,5-27,7"
PE
Ap: 8km+3x100m
Ip: 16km+6x80m
LA
Ap: 23km
SU
Lepo

129km


VKO 31: Kisaviikko

MA
Ap: 6km+kuntopiiri
Ip: Radalla 3x400m 63-64", pal. 400m/10' + 5x100m nurmella
TI
Ap: 11km+6x80m
Ip: Hieronta
KE
Ap: 7km+3x100m + kuntopiiri
Ip: 11km+6x80m
TO
Ap: 4km
Ip: 7km+6x80m
PE
LA
Ip: 8km+5x80m

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Savo Games

Onnistuneet Lapinlahden Eliittikisat ovat takanapäin. Kisakalenteria suunniteltaessa mietin pitkään Belgian Heusden-Zolderissa järjestettävän KBC Nachtin ja Savo Gamesien välillä. Päädyin kuitenkin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, kun kotimaassa oli kerrankin tarjolla 5000 m:n kisa. Kaiken lisäksi Lapinlahti ei ole vielä ikinä pettänyt (mm. 1500 m:n enkkani on juostu samaisella nopealla radalla).
http://areena.yle.fi/tv/2226183?start=25m49s

Taika kesti jälleen kerran, vaikka kuuma hellesää meinasi tehdä tepposet. Kisa järjestettiin tietysti päivän kuumimpaan aikaan klo 17. Lämpöasteiden kohotessa 25:een omat odotukset eivät yleensä yhtä korkealle kohoa, kun matkana on yli 3000 metriä; ei vaikka Jenkeissä yritin kuumiin olosuhteisiin neljä vuotta totutella. Siksi asetin päivän kisaan varovaiseksi tavoitteeksi 14.30.


Tuntia ennen starttia ilmestyi reipas sadekuuro kuin taivaan lahjana. Se toi myös hieman pilviverhoa ja viilensi ilmaa sopimoilleen. Tämän seurauksena - kun kerran vauhtia kisassa oli tarjolla - tuli intouduttua hieman liian kovaan alkuvauhtiin. Vauhti sentään tasoittui parin kierroksen jälkeen, ja tonniin tultiin noin ajassa 2.50. 1500 metriin tultaessa eroa kärkiporukkaan alkoi muodostua ja myös Vattulainen pyyhälsi ohitseni. En pysynyt peesissä, vaan eroa muodostui n. 15-20 metriä. Näin jatkoimme seuraavat pari kilsaa tasaisesti hidastuen (nouseva lämpö ja kova alkuvauhti alkoivat tuntua), kunnes Vattulaisen selkä alkoi jälleen lähetä. Menin veturiksi ja yritin rypistää Sollentunan kaltaista kiihtyvää loppua (67-65-62?). Ennätystä ajatellen kiri jäi tällä kertaa vähän torsoksi, mutta tiukasti pyristellyt Vattulainen sentään pysyi takana. Loppuaikaan 14.23,30 täytyy olla tyytyväinen. Se jää vain pari sekkaa ennätyksestäni ja on uran toiseksi nopein vitonen. Myös torstain valmistautuminen kisaan oli luvalla sanoen heikko, ja vasta perjantaina pidetty lepopäivä palautti vireen sellaiseksi, että viivalle ylipäätään kehtasi ilmestyä. Seuraavat mittelöt ovatkin yksi ratakauden päätavoitteista, Kalevan Kisat Kuopiossa kuun vaihteessa - silloin toivottavasti muutaman sekunnin kovemmassa tikissä!

TULOKSET

VKO 29: Kisaviikko

MA
Ap: 10km+5x100m
TI
Ap: 7km+kuntopiiri
Ip: Radalla 5x400m 65,1"-64,7", pal. 400m/10'+3x200m 29,7"-29,2", pal. 200m
KE
Ap: 6km+5x80m
TO
Ap: 6km+5x100m + kuntopiiri
Ip: Radalla 6x200m 31,5"-30,0", pal. 200m + 5x100m
PE
Lepo
LA
Ip: 8km+5x100m, pal. 100m+2km
SU

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Lomalla MM-kisojen lomassa

Kangasniemellä hellettä
Ensin pelataan 120 minuuttia, ja sitten Saksa voittaa... vai miten se meni? MM-kisat ja samalla penkkiurheilijan kova urakka on ohi taas joksikin aikaa. Kuukausi alkaa olla siinä rajoilla, mitä ukko kuuden tunnin aikaerolla kestää - etenkin jos aamulla on herättävä joko töihin tai treeneihin.

MM-matseja oli nautittavaa seurata, vaikka itse nykyisin suhtaudunkin eri joukkueisiin melko neutraalisti. Pelasin futista B-junnuihin asti, mutta sen jälkeen en ole ollut kovinkaan intohimoinen lajin seuraaja (en esimerkiksi ole perillä viimeisimmistä seurasiirroista jne.). Oma suosikkini kisojen aikana vaihteli siis useampaankin otteeseen peliesityksistä riippuen.

No, olivatko nämä kaikkien aikojen MM-kisat? Tietysti tätä on mahdoton sanoa; muistot kun tuppaavat ajan kanssa kultaantumaan. Vaikka Saksa lopulta olikin suunnilleen ainoa maa, joka pystyi pelaamaan kisat loppuun saakka ihailtavan tarkasti roolitettuna, ei edes heidän joukkueestaan kukaan noussut erityisemmin ylitse muiden - maalivahti Manuel Neueria lukuunottamatta. Hän oli koko turnauksen ajan erinomainen, puolustuksen viimeinen lukko, joka pelasi maalivahdiksi erittäin proaktiivisesti puolustuslinjan takaisena liberona. Kisoja katsellessa jäin kaipaamaan mm. Ronaldon, Beckhamin ja Roberto Carloksen kaltaisia pelaajatyyppejä. Missä olivat salaman nopeat ja/tai teknisesti häikäisevät kärkimiehet? Entä vapareita vastustamattomasti sisään laukovat keskikenttämiehet? Monta vapaapotkumaalia kisoissa edes tehtiin? Myös puolustajat olivat jopa parhaiden maiden osalta yllättävän haavoittuvaisia tai muuten vaan kömpelöitä (vrt. Italia parhaimmillaan).

Toki jalkapallon kehittymisellä itse pelin ja taktiikan osalta voi myös olla oma merkityksensä: espanjalainen lyhytsyöttöpeli on tullut jäädäkseen, mutta tähän yhdistettynä aiempaa nopeampi hollantilaistyyppinen pystysuuntapeli tuntui olevan myrkkyä etenkin taitojalkapallosta tai hitaasti etenevästä, pallonhallinnastaan tunnetuille joukkueille. Seuraavat kisat näyttävät, pystyvätkö esimerkiksi viihdyttävästi pelanneet, Chilen ja Meksikon kaltaiset "uudet maat" yllättämään. Otteisiin tarvitaan kuitenkin hieman lisää varmuutta: Jos et itse osaa käyttää hyväksi yhtä pelissä tarjoutunutta tilaisuutta, tilastollinen todennäköisyys sille, että pallo "sattuu" pomppimaan ennakkosuosikkina pelaavalle vastustajalle, kasvaa. Näin kävi myös Argentiinalle loppuottelussa. Argentiinan avainpelaajan, Lionel Messin uroteot Barcelonassa olivat hyvin tiedossa. Hänen ennakoitiin olevan pelaaja, joka kykenee ratkaisemaan otteluita yksinään jopa MM-tasolla. Siihen nähden mitä Messi kentällä sai aikaan - kaikista paineista ja miesvartioinnista huolimatta - oli pettymys: vaipuminen ratkaisupeleissä tavallisten kuolevaisten tasolle ilman yhtään maalia pudotuspeleissä. Näin ollen kultaisen pallon valintaa ei voi pitää muuna kuin FIFA:n kabinettipäätöksenä!

Miltä näyttää jalkapallon tulevaisuus neljän vuoden kuluttua? Nähdäänkö mukana Pohjoismaita (Näissä kisoissa ei ollut yhtäkään.)? Entä mitkä maat lyövät itsensä läpi? Monissa lehdissä on arvuuteltu USA:n oleva seuraava jalkapallon (soccer) suurvalta. Itse en tähän usko. MM-kisat herättävät siellä kiinnostusta kisojen ajan, mutta valitettavasti innostus laantuu aina neljäksi vuodeksi, heti kun seuraava jenkkifutis-/koripallo-/baseball-kausi pyörähtää käytniin. USA:ssa olisi paljon potentiaalia, jos maan kaikki ulkomaalaistaustaiset saataisiin rekrytoitua lajin pariin. Valitettavasti vanhan koulukunnan punanskojen socceria dissaavat ja "ainoaa oikeaa" jalkapalloa (football) korottavat mielipiteet eivät ainakaan nosta lajin suosiota. Ja onhan se selvää, että kun lajeja aletaan vertailla keskenään, niin parin sekunnin hyökkäyksiin ja pitk(ästyttäv)iin jääkaappitaukoihin tottuneelle jenkille soccerissa ei tapahdu riittävästi. Heille action merkitsee vain joko maalia tai loppuunsaatettua hyökkäystä, touch downia, joka tuo pisteitä. Itse peliin ei jakseta uppoutua niin syvällisesti, että siitä pystyttäisiin tunnistamaan lajille ominaisia taktisia nyansseja.

Omat treenit MM-kisojen lomassa ovat sujuneet hyvällä sykkeellä. SM-viestien jälkeen vuorossa on ollut kisailun sijaan hieman reilumpi määräviikko. Palauttavan määräharjoittelun ohella tein yhden kevyemmän nopeusharjoituksen torstaina ja 12 km:n mittaisen vauhdinvaihtelutreenin lauantaina, johon sai lopussa jo ihan luukuttaa. Ruuvi kiristyy ja toivottavasti kunto alkaa pian olla sillä mallilla, että siihen uskaltaa itsekin olla tyytyväinen. Vielä joutui 3:30:n tavoitepalautusvauhdista vähän himmaamaan... Viikko huipentui kaverin tarjoamaan kylpylään ja buffettiin Hotelli Laajavuoressa sekä mökkeilyyn Kangasniemellä. Palautuminen pitäisi siis olla kunnossa! :)

VKO 28: Palauttavaa määrää

MA
Ap: 8km
Ip: 22km+6x80m
TI
Ap: 8km 
Ip: 15km+Vauhtileikittely 5km
KE
Ap: 8,5km+3x100m
Ip: 18km
TO
Ap: 5,5km+perusvoima+5x100m+2km
Ip: Radalla nopeus 2x5x80m, pal. 2'/5' + 5x60m, pal. 3' + 10km
PE
Ap: 10km+5x100m
Ip: 14km+10x100m, pal. 100m+1km
LA
SU
Ap: 27km

187km

maanantai 7. heinäkuuta 2014

SM-viestit Lahti

SM-viestit on kisailtu aurinkoisessa Lahdessa. Edessä oli jälleen urakointia kahdella matkalla, lauantaina 4x800 m ja sunnuntaina 4x1500 m. Alkuviikko treenailtiin tarkoituksella vielä melko kovaa "varastoon" tulevia viikkoja varten, höystettynä parilla matkavauhtisella nopeuskestävyystreenillä. Vedot menivätkin erittäin hyvin siitä huolimatta, että ne on tällä kaudella jätetty hieman vähemmälle.

Lauantain kasin viestiin lähdimme kokoonpanolla Puttonen-Rehnström-Manninen-Nieminen. Alun perin 3-osuudella piti juosta hyvin ennätyksiään parannellut Jussi Huuskonen, mutta hänen sairastuttuaan piti maratoonari-Manninen hälyttää paikalla muutaman tunnin varoajalla. Viesti meni kyllä koko porukalta 2-3 sekuntia yläkanttiin: viides sija ajalla 7.50,68 maistui erikoismiesten seurassa. Oma juoksu tuntui erittäin hyvältä: lähdin ankkuriosuudelle reilun sekunnin Turun Bertolottin jälkeen ja ajoin hänet riskillä kiinni 300 metrin jälkeen. Toisen kiepin takasuoralla 1.50:n miehen kyyti alkoi kylmätä ja hapot nousta. 600 m tuli 1.24:een ja tämän jälkeen oli vain pakko toteuttaa hallittu hölläys totaalikanttauksen välttämiseksi, samalla taakse vilkuillen ettei kukaan tule ohitse.

Seuraavan päivän 4x1500 m:llä mitalit olivat jälleen tiukassa; itse asiassa taso paperilla oli laajempi kuin vuosiin. Jussin sairastaessa kokoonpano oli jälleen sama kuin edellispäivänä - Manninen ja Rehnström vain eri järjestyksessä. Valitettavasti joukkueen paras kulku taisi jäädä lauantaihin: sen sijaan että olisimme päässeet kärkiporukassa muilta karkuun, olimme koko viestin ajan jojon päässä takaa-ajajan asemassa. Omalle ankkuriosuudelle ei siis jäänyt enää panosta vaan juoksin koko osuuden omassa rauhassa. Tämä meni tällä kertaa täysin ilman raastoa, sillä jalat olivat edelleen tyhjän tuntuiset edellispäivän (itselle harvinaislaatuisista) hapoista. Joukkueelle tällä kertaa siis 6:s sija plakkariin ajalla 16.33,10. Mitaleille vaadittiin jälleen kerran (vain) se noin 16 minuutin aika. Se on jokavuotinen fakta nykypäivänä. Siinä on tavoitetta - joskushan siihen ollaan kyetty. 

Onneksi sprintterit korjasivat tänä vuonna tilannetta: oli hienoa seurata JKU:n sensaatiomaista tuplamestaruutta sekä miesten että naisten pikaviesteistä. Myös naisten 4x400 metrin mestaruus matkasi Jyväskylään.

TULOKSET


VKO 27: Nopeuskestävyyttä viesteihin

MA
Ap: 10km+5x100m + kuntopiiri
Ip: 15km
TI
Ap: 8km 
Ip: Radalla 6x400m, pal. 400m: 65,5-59,5" + 5x100m
KE
Ap: 10km
Ip: 20km+3x100m
TO
Ap: 8km+kuntopiiri
Ip: Radalla 2x400m 70,0", 68,0" + 2x200m 28,9", 28,3", pal. 400m + 5x80m kovaa
PE
Ap: 7km
Ip: 8km+10x80m
LA
Ap: 3km
Ip: SM-viestit Lahti 4x800m 7.50,68 5:s
SU
Ap: 2,5km
Ip: SM-viestit Lahti 4x1500m 16.33,10 6:s

144km

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Sollentuna ja Peten Puolikas

Takana on vaiherikas kahden hyvin menneen kilpailun viikko sekä "muutama" tunti matkustamista! Viikko alkoi maanantain erittäin nihkeällä rataharjoituksella, jossa alle vedettiin tiukkoja kaksisatasia ja päälle matkavauhtisia nelosia. Kulku aina kunkin vedon viimeisillä metreillä oli karmeata vääntämistä. Toisaalta näin kävi myös ennen Osloa (hyvä kisa), kun taas ennen Leideniä (huono kisa) kulku oli koko kesän parasta. Vanhaan viisauteen huonosta kenraalista oli siis jälleen kerran luottaminen...

Ruotsin Folksam GP:hen päätin hyvissä ajoin lähteä juoksemaan vitosta, sillä olin kuullut paljon hyvää Sollentunan kisasta. Keskiviikkona päivällä Jyväskylästä Helsinki-Vantaalle autolla. Siellä aikaa, rahaa, hermoja ja puhelimen akkua kului aika tavalla pienen lippuepisodin ansiosta huomatessani, että minulla ei ole toimivaa lippua lennolle. Onneksi en kuitenkaan hermoillut itseäni kisasta pihalle jo tässä vaiheessa. Sen sijaan ei muuta kuin ukko seuraavaan vapaaseen Tukholmaan koneeseen. Lopulta myöhään samana iltana selvisin perille Sollentuunaan. Vaikka kohtelu B-erän miestä kohtaan olikin Sollentunassa verrattain tylyä Oslon ja Leidenin jälkeen, huhut itse kisasta eivät pettäneet: stadionilla oli hieno tunnelma, startissa paljon samantasoisia juoksijoita, erissä jänikset ja starttiaika riittävän myöhään.

Vitosen eräjaot oli tehty hieman erikoisesti: A-erä oli luonnollisesti kovempi, mutta myös B-erästä löytyi tukku 14 minuutin miehiä. He lähtivät jäniksen vetämänä heti painelemaan 66-67 sekunnin kierroksia. Itse jäin pääjoukon hännille juoksemaan rauhallisia 69-71 sekunnin kierroksia - Hollannin keskeytys ja maanantain huono ratatreeni piti vain väkisin saada pyyhittyä pois mielestä. Jalat eivät olleet herkät, mutta juoksuun alkoi löytyä tarvittavaa rentoutta kierros kierrokselta. 3000m tuli täyteen ajassa 8.46. Tässä vaiheessa alkoi ekan kerran tuntua siltä, että vauhtia voisi tästä vielä kiihdyttää. 4 kierrosta ennen maalia karkasin erään toisen juoksijan kanssa kovaan loppuvetoon. Viimeiset 500m tuli täyttä kiriä. Väsyneitä miehiä alkoi tulla selkä edellä vastaan. Vikat 1500m tuli siis mukavasti 4.07:ään ja loppuajaksi muodostui 14.21,58. Pari vuotta vanha ennätys parani näin ollen neljällä sekunnilla. On se vaan aina yhtä hieno fiilis onnistua! Loppukauden ehdottomana tavoitteena on lohkaista tästä vielä monta sekuntia matkalla kohti seuraavaa haamurajaa: 14 minuuttia! Myös Sollentunassa (A-erässä) juosseella Jokisen Tuomaksella meno sen kuin paranee kauden edetessä: aika 14.11,75 on parasta Tuomasta moneen vuoteen, ja suomalaisista ainoastaan Keskisalo on juossut hiukan tätä nopeammin. 


Perjantaiaamuna tein kevyen 11km:n aamuverryttelyn Sollentunan upeissa merenrantamaisemissa ennen paluulentoa. Kotiin Jyväskylään ehdin vielä alkuillasta. Hyvä näin, sillä lauantaiaamuna oli jälleen edessä automatka takaisin Etelä-Suomeen, tällä kertaa Lapinjärvellä juostavalle Peten Puolikkaalle. Virallisesti mitatulle kympille starttasivat myös seurakaverit Henri ja Miika, jotka ovat kumpainenkin hyvin toipuneet sairasteluistaan. Alussa taitoimme matkaa kaikki sopuisasti yhdessä, mutta tästä eteenpäin Henri intoutui luukuttamaan loppumatkan oikein kunnolla 3:05-vauhtia. Minä ja Miika jäimme juoksemaan tasaista 3:15-vauhtia. Reitti oli mukavan vaihteleva kiertäen ensin kylän ympäri ja jatkuen tämän jälkeen pöytätasaista hiekkatietä peltojen keskellä. Viimeiset kaksi kilometria olivat nousuvoittoista. Loppumäessä Miika saikin puristettua minuun nähden kymmenen sekunnin eron. 

Vaikka itselläni oli alla torstaina juostu ratakisa, kulku lauantaina tuntui ihmeen hyvältä. Juoksu pysyi koko matkan rentona, ja siihen nähden oli yllätys, että syke kisan aikana huiteli 174:ää, siis todella reilusti yli anakynnyksen. Yleensä itselläni sykkeet eivät tahdo millään nousta, jos kropassa on väsymystä. Olisiko tämä merkki siitä, että kunto alkaa vähitellen olla herkistymässä?

Peten Puolikkaan järjestelyt olivat kiitettävän ammattimaiset ja juoksijan kaikki tarpeet oli osattu ottaa huomioon. Kiitokset siitä! Kukapa olisi arvannut, että tapahtuma järjestettiin vasta toista kertaa! Tänä vuonna tämä lämminhenkinen tapahtuma kasvoi jo n. 150 osallistujaan, joten sille voidaan ennustaa valoisaa tulevaisuutta. Suosittelen!

TULOKSET
Miikan KUVIA


VKO 26: Kisaviikko

MA
Ap: 10km+kuntopiiri
Ip: Radalla 5x200m 30,5", pal. 200m/5' + 5x400m 67", pal. 400m/5' + 10x80m nurmella
TI
Ap: 8km 
Ip: Hieronta
KE
Ap: 4km
Ip: 7km+5x100m
TO
Ap: 4km
PE
LA
SU
Ap: 17km

112km