SM-maastot, Vantaa

Tässä tulee vielä pientä raporttia viime viikonlopun maastokarkeloista. Viikon aikana on ollut riittävästi aikaa ruoskia itseään kisasta, joka kaatui omaan mokaan: Aamiainen, vähäinenkin sellainen, tuli ilmeisesti nauttia liian myöhään kilpailun pituus huomioon ottaen.

Matkaan lähdin tavoitteena joukkuemestaruuden uusiminen miesten pitkällä 12km:n matkalla. Keli oli suorastaan loistava ja reitti oli pitkästä aikaa nautinnollinen: jenkkimaastoja muistuttavaa kovapintaista nurmikkoa parilla jyrkällä mäellä höystettynä. Ylämäet ovat olleet koko kevään yhtä tervan juontia ja sitä ne olivat myös tällä kertaa. Tasaisella juoksu sentään kulki ja ennakkoon uskoin 10-sakkiin juoksemisen riittävän joukkuekultaan.

Valitettavasti puolimatkassa kylkeen iski todella paha pistos, joka lamaannutti vauhdin täysin. Putosin porukasta ja nilkutin eteenpäin tietäen että maaliin on lähes toivottoman pitkä matka. Katse harhaili taakse, josko JKU:n neljäs mies olisi näköpiirissä. Ei näkynyt, Kalliokoskellekaan ei sattunut paras päivä kohdalle. Ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin, vaikka pari kertaa alamäessä oli lähes pakko pysähtyä. Viimeisellä kierroksella oloa helpotti valmennuspäällikkö-Leskisen neuvo ottaa loppu rauhassa; hopeamitali olisi sentään varma, kun Henri ja Miika juoksivat hienosti kolmanneksi ja viidenneksi. Itse tulin maaliin kisan 15:ntenä. Kultaan ei olisi hyvänäkään päivänä ollut mahdollisuuksia. Siitä pitivät huolen TuUl:n kenialaiskaksikko, joka otti jälleen kaksoisvoiton.

Neljän kisan kautta kohti SM-maastoja

Viimekertainen tarinointi jäi Pentin Pinkaisuun, josta matka jatkui viikkoa myöhemmin legendaariseen Karhu-viestiin. Kisa juostiin, kuten monesti ennenkin, todella kylmissä olosuhteissa sateen vihmoessa tuulen kanssa. JKU pääsi matkaan hieman varamiehisellä joukkueella, mutta kelvollisesti sijoituimme seurajoukkueiden sarjassa kolmansiksi TuWe:n ja TuUl:n perässä. Oma juoksu kisan 9,2 km:n mittaisella ankkuriosuudella oli jo selvästi Pentin Pinkaisua rytmikkäämpää. Tuloksena oli osuuden toiseksi nopein aika 3:11/km –vauhdilla, mihin olin todella tyytyväinen.

Karhu-viestin jälkeen tiet alkoivat olla jo sen verran sulia, että harjoitusohjelmaan mukaan tulivat myös pidemmät mäkivedot. Näistä 2 minuutin vedoista jalat tuntuivat olevan ihmeissään. Kaksi viikkoa Karhu-viestin jälkeen juostussa Pyynikkijuoksussa hyvä kulku oli vaihtunut tahmeampaan menoon. Maasto Pyynikin kympillä oli vielä odotettuakin hurjempi ja pienen kanttaamisen seurauksena käteen jäi pelkkä luu: 9:s sija ajalla 34:27.

Seuraavalle viikolle harjoitusohjelmaa oli pakko keventää mäkien osalta, jotta palautuminen lähtisi käyntiin. Ennen SM-maastoja oli hyvä saada yksi maastostartti alle. Sen kävin juoksemassa 6 päivää Pyynikin jälkeen aluemestaruusmaastoissa Kaustisella. Palautumisaika tähän tuntui olevan hilkulla, mutta riitti nippa nappa. Juoksu kulki upottavasta ja mäkisestä reitistä huolimatta hyvin. Pystyin hallitsemaan juoksua koko matkan ja pienellä vauhdinvaihtelulla pudottamaan muut juoksijat kyydistä, paitsi Kalajoen Junkkarien Tapani Kärjän. Kärjä pysyi mukana kuin liimattu ja tuuppasi lopussa vielä ohi. Sekunnin kiritappio ei tässä kuitenkaan harmittanut; kevään ainoa tavoite on asetettu tämän viikonlopun SM-maastoihin. Siellä JKU:n miehillä on puolustettavanaan pitkän matkan joukkuemestaruus!