Atlantic Sun Conference Championships, Jacksonville

Konferenssin mestaruuksista kisailtiin viikonloppuna Jacksonvillessä. Hengissä selvittiin, vaikka kieltämättä pelonsekaisin tuntein lähdin juoksemaan koutsin laatimaa triplaa (10000m, 1500m, 5000m). Hallissa on tullut juostua kolme matkaa ennenkin, mutta nyt ekan päivän kolmosen sijasta piti juosta kymppi, yhdistettynä Floridan kauheaan kuumuuteen (27-32’C) ja kosteuteen (70%).

Alla oli edelliseltä lauantailta hyvä viimeistelyharjoitus 5x1000m (3’) 2:49:n keskiarvolla. Lisäksi kun kyseessä oli viimeinen mahdollisuus juosta kymppiä koulun väreissä, niin riskillä lähdimme veivaamaan puolen tunnin vauhtia vuorovedolla. Keli ei kuitenkaan ollut iltaan mennessä viilentynyt mihinkään, ja itse kanttasin jo 4km:n kohdalla. Siitä alkoi ehkä tähän asti pisin 6km:n taival. Keskeyttääkään ei näissä karkeloissa voi, kun se estää osallistumisen seuraaviin lajeihin. USC Upstaten Kemboi ja teamikaveri Nabil kestivät keliä paremmin saapuen maaliin ajoilla 30:16 ja 30:47. Itse hoippuroin pronssille ajassa 31:16.

Rankka kisa vei veronsa ja seuraavana päivänä ei voitu puhua enää herkkyydestä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että rankkojen ukkoskuurojen takia aikataulua aikaistettiin 4 tunnilla. Juuri kun olimme astelemassa 1500m:n viivalle, salamat alkoivat lyödä ja kilpailut jouduttiin keskeyttämään. Noin 1,5 tunnin kuluttua ja parin avarin jälkeen homma otettiin uusiksi. Alun otin mahdollisimman varovasti n. 4 minuutin vauhtia. Viimeiset 500m tuli yllättävän hyvin ja ajalla 3:55 nappasin kisan 5. sijan ja 4 tärkeää pistettä.

Alkuperäisen aikataulun mukaan 1500m:n jälkeen oli reilut pari tuntia aikaa palautua vitoselle. Uusi myrsky oli kuitenkin jo tulossa, joten järjestäjät päättivät alkaa puskemaan lajeja läpi kiihtyvällä tahdilla. Kiva! Huoltoporukka teki hyvää työtä, mutta jaloissa ei ollut enää mitään jäljellä uudelle matkalle vajaan 1,5 tunnin palautuksella. Olimme joukkueiden välisessä kisassa kymmenkunta pistettä perässä, joten starttasin yliopistourani viimeiseen kisaan tavoitteenani tuoda edes yksi piste. Saavuin maaliin juuri 8:ntena hölkkäajalla 15:38. Ennen päivän päättävää nelosen viestiä olimme vain puoli pinnaa jäljessä eli kärkipaikkaa pitävä ETSU oli päihitettävä. Vielä 20 metriä ennen maalia olimme kiinni mestaruudessa, mutta homma kääntyi lopussa muutaman kymmenyksen tappioksi. Joskus ”maaottelu” on pienestä kiinni; pari vuotta sitten kävi päinvastoin vastaavassa tilanteessa…

Pitkä neljän vuoden projekti Amerikassa on urheilujen osalta ohi. Viikonlopun urakka oli sen verran uuvuttava, ehkäpä kovin ikinä, että ei ainakaan heti iskenyt sellaista haikeuden tunnetta. Opintojen saralla jää parin kurssin takia vasta joulukuulle. Kuitenkin varmaan kirjoittelen vielä lähiaikoina kokemuksistani yhteenvetoa paremmalla aikaa. Nyt pitää palautella kunnolla ja yrittää selvitä lukukauden viimeisestä viikosta. Sitten alkaakin lopullisen muuttokuorman pakkaaminen ja Suomessa ollaan jälleen parin viikon päästä!

SF State Distance Carnival, San Francisco

Pitkällisen puntaroinnin jälkeen tuli reissu Kaliforniaan heitettyä, vaikka kisa Stanfordissa jäi väliin. Katsellessani muita vaihtoehtoja lähiseudulla järjestettävistä kisoista löysin sattumalta San Francisco State Universityn perjantaina järjestämät kestävyysjuoksukarnevaalit. Ikinä en ollut moisista kisoista kuullutkaan, mutta kun kisa ei kerran ollut sen kauempana kaupungista ja viime vuosien tulokset 5000m:llä olivat hyvää luokkaa, päädyin lähtemään reissuun – ja se kannatti!

Vitoselle oli ilmoittautuneita peräti neljään erään, joista itse pääsin kovimpaan. Keli oli sopivan viileä (n. 15’C) eikä pieni tuulenvire haitannut kilvanjuoksua isojen puiden katveessa. Kovimpaan erään oli järjestäjien puolesta hommattu jänis, joka lähti juoksemaan 69s:n kierroksia. Itse seurailin mukana joukon neljäntenä. Tiesin hyvänä päivänä pystyväni juoksemaan 14:35 ja huonompanakin päivänä uuden ennätyksen, mutta silti oli yllätys, että vauhti ei tuntunut missään. 3000m tuli ajassa 8:38 ja jänis siirtyi tässä vaiheessa sivuun. Vauhti pääsi tasaantumaan, mutta vaikka oltiin reilusti tavoitevauhtiani edellä, siirryin kisan kärkeen yrittäen motivoida porukkaa vuorovetoon. Maili ennen maalia porukkaa alkoi lappaa ohi, sillä moni oli suunnitellut kirin tähän kohtaan. Meno alkoi tuntua työläältä, mutta kärjen imussa vauhti pysyi hyvänä. Kirikierros tuli sen verran hyvin, että loppuaika 14:25.89 oli tosiasia; ennätys parani yli 15 sekuntia! Kunto olisi riittänyt puolen tunnin alitukseen kympillä, mutta kyllä hyvä vitonen sentään hieman paikkasi pettymystä.

Aikataulu oli järjestetty siten, että kisojen jälkeen oli mahdollisuus siirtyä Stanfordin puolelle seuraamaan, kun isot pojat kiertävät rataa. Ja tokihan sinne oli päästävä, kun Kessi (5000m 13:56) ja Sääri (10000m 29:19) olivat tulleet Flagstaffista asti kisaan mukaan. Ilta oli varsin jäätävä, mutta silti oli huikeaa seurata toinen toistaan kovempia vitosen ja kympin eriä.

Oma paluulento ei ollut vasta kuin sunnuntaina, joten aikaa jäi hyvin myös turismille. Ensinnäkin San Franciscon kaupunki ihastutti uskomattoman jyrkkäpiirteisillä pinnanmuodoillaan ja täysin epäamerikkalaisella kulttuurillaan. Pikemmin olisi kuvitellut olevansa jossakin Espanjassa. Lisäksi pakollinen Golden Gate –silta tuli tsekattua sekä valtavan kokoiset punapuut kaupungin pohjoispuolella. Muutaman tunnin autoreissullakin ehti näkemään paljon maisemien vaihtuessa Sveitsiä ja Pohjois-Italiaa muistuttavaksi: laaksot olivat täynnä viinitiloja ja vuorilla puolestaan oli kiintokuutioita puuta enemmän kuin missään olen nähnyt.

Sen verran hieno paikka oli, että täytyy joskus käydä toistekin. Joka tapauksessa ennen uutta reissua tässä treenaillaan nyt pari viikkoa ennen konferenssin mestaruuskisoja kuuman kosteassa Jacksonvillessä, Floridassa. Viimeiset iskut ikinä college-tasolla!