Yellow Jacket Invitational, Atlanta

No niin, viimeiset pari viikkoa sitten viime päivityksen ovat olleet melkoista vuoristorataa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Ensin hyvät uutiset: Kevät etenee ja harjoitukset sitä myöten. Atlantassa on ollut hellepäiviä ilmeisesti ennätysmäärä putkeen. Samalla tosin siitepölykaudestakin tuli tilastojen mukaan pahin ikinä. Onneksi kukinta meni lämpimien kelien ansiosta nopeasti ohi, mutta muutamana päivänä ilma oli tosissaan niin pölyn peittämä, että monen oli pakko treenata sisätiloissa.

Tehollisesti viime viikko oli kovaa treeniä: maanantaina kympin täsmätreeni radalla 5x2000m. Lämpöä oli 30 astetta ja palautus liukui 2 ja 3,5 minuutin välillä; vauhdit kuitenkin hyvät 6:14-5:59. Välipäivien treenit olivat loikka- ja 100m:n rullauksien täyteisiä. Torstaina iskettiin jälleen kovaa: 3 mailin jig-jog (100m kovaa, 100m kevyttä) maastoradalla aikaan 16:30. Lauantaille oli vielä ohjelmassa reipas treeni mäkisellä 8,6km:n testilenkillä. Tämän jälkeen kroppa alkoi olla niin puhki, että vuoden ensimmäinen lepopäivä sunnuntaina tuli tarpeeseen.

Tämä kulunut viikko oli puolestaan suunniteltu lauantain 1500m:ä varten. Tiistaina oli siis vuorossa kauden ensimmäinen vetotreeni 1500m:n kisavauhdilla: 4x600m (3’) + 4x200m (1’45”). Viideskin olisi saanut mennä, mutta neljässäkin on tällä hetkellä tekemistä!

Sitten huonot uutiset: treenin jälkeen olo tuntui huonolta. Yö tuli nukuttua heikosti ja seuraavan päivän mittaan sääriä särki oudosti. Illalla nousi kuume ja olo oli hyvin heikko. Tropeilla sain kuumeen laskemaan aamuun mennessä, mutta torstai meni luonnollisesti levätessä. Onneksi kisa oli vasta lauantaina, joten päädyin harkinnan jälkeen siihen osallistumaan, kun kerran ilmeinen ruokamyrkytys meni niin nopeasti ohi. 

Lisää lunta tupaan tuli perjantai-iltana, kun ensi viikonlopun Stanford Invitationalin starttilistat tulivat julki. Shokeeraava tässä on se, että omaa nimeä ei listalta löydy! Kuitenkin sieltä löytyy (aikansa huijanneita?) juoksijoita, jotka eivät joko ikinä ole kymppiä juosseet tai omaavat pelkän samantasoisen 5000m:n ennätyksen. Löytyypä sieltä joku 30:42-tilastoajallakin… Olin tähdännyt tähän kisaan viime vuoden Penn Relays:tä lähtien - turhauttavaa! Valmentaja yrittää vielä maanantaina tavoittaa kilpailunjohtajaa, mutta on hyvin epävarmaa auttaako se enää.

Muutoin paikallinen kausi alkaa sitten olla omalta osalta paketissa konferenssia lukuun ottamatta – hyviä kympin kisoja kun ei juuri enää ole ohjelmassa: Raleigh Relays oli tänä viikonloppuna, Mt. SAC konferenssiviikonloppuna ja Penn Relays vain viikko konferenssiurakoinnin jälkeen (ei kiitos!). Kaikki oli jo lippuja myöten Stanfordiin ostettu, joten saapa nähdä käynkö ensi viikolla tekemässä pelkän turistireissun Kaliforniaan…

Niin, ja se tämänpäiväinen kisa: 800m tuli hyvin tavoitevauhdissa (2:03). 1200m:n väliaika 3:06, josta olisi vielä pienellä kirillä saanut kelpoajan, mutta viimeinen kierros oli hapokkain moniin vuosiin! Maaliin tulin aivan hölkkävauhtia ajassa 3:57,87. Kyllä sitä tunsikin olevansa hidas, kun kisan voittaja (3:48) jätätti viimeisellä 500m:llä yhdeksän sekuntia! No se kai sallittakoon, mikäli suunta on tästä ylöspäin…

Georgia Intercollegiate Invitational, Atlanta

Ulkoratakausi tuli avattua eilen tutusti Georgia Techin isännöimissä osavaltion yliopistojen välisissä kisoissa. Suureellisesta nimestä huolimatta kisa ei houkutellut paikalle kunnon vastusta edes viimevuotisen kisan verran. Sakkia vitosen viivalla oli toki kiitettävästi, lähes 30, mutta silti tiedossa oli yksinäisen miehen juoksua downtownin pimenevässä illassa. Tai no yön puolelle se melkein meni, sillä aikataulu oli noin tunnin verran myöhässä. Olosuhteet kunnon tuloksille olivat sentään otolliset: sade oli lakannut muutamaa tuntia aiemmin ja ilma oli tyyni ja viilenemään päin.

Alla oli tiistaina juostut 6x400m (35”) 70s + 7x400m (1’10”-1’50”) 69-66s + 4x200m (2’) 29,0-27,6s, joten uskoin pystyväni kisassa n. 70s:n kierroksiin. Yllättäen kisan alussa joku toinen juoksija auttoi vuorovedossa ja pystyimme pitämään kierrosajat tavoitteessa. Parin kilsan jälkeen kaveri kuitenkin tippui ja loppumatka tuli omalla vedolla. Happi ei kuitenkaan vielä riittänyt, ja puolimatkan jälkeen mukaan mahtui jopa 71-72s:n kierroksia. Hyvän kirikierroksen ansiosta sain voittoajaksi sentään siedettävän 14:44.52. Tällä kunnolla aika oli tietysti pettymys, kun tavoitteet olivat siellä 14:30-14:40:n haarukassa. Täytyy vain toivoa, että kovemmassa kisassa vauhti säilyy loppuun asti…

Spring Break treenaten

Kolmisen viikkoa on nyt kulunut hallikisoista ja harjoittelu kohti ulkoratakautta on täydessä käynnissä. Ensimmäinen viikko kisoista meni jälleen kovasta urakasta koomaillessa eikä reippaampaa juoksua kevyen hölköttelyn lomassa kannattanut juuri harkita. Ensimmäinen kovempi treeni oli seuraavana viikonloppuna tiellä juostut 4x1mailin vedot, mitkä eivät kulkeneet mihinkään. Siinä vaiheessa oli vain pidettävä pää kylmänä ja luotettava siihen, että juoksu alkaa kulkea, kun seuraaviin kisoihin ei ole kiirettä. Useamman kovan kisan juokseminen samaan viikonloppuun on aina vähän riskaabelia hommaa: joko siitä palautuu tai sitten ei. Viime vuonna palauduin samaisesta hallikauden urakasta hyvin ja kunto lähti siitä kaikkien aikoen nousuun. Toisaalta kokemusta on myös siitä, kun kulkemattomuus jää päälle ja edessä on vain alamäkeä. Näin kävi ulkoratamestaruuskisojen tuplan jälkeen, kun seuraavat kisat painoivat päälle jo viikkoa myöhemmin.

1,5 viikon myöhemmin tiistaina uskalsin palata ekaa kertaa radalle tarkoituksenani juosta nelosen vetoja. Homma lähti heti toimimaan ja kauden paras treeni sitten Vegasin puolikkaan näytti tältä 2x10x400m, pal. 40"/4': 71-67s. Kolme päivää myöhemmin perjantaina oli edessä seuraava ratatreeni 10x1000m. Parin minuutin palautuksella vedot kulkivat ihan liekeissä aikoihin 3:07-2:44.

Kulunut viikko oli kevätlomaa opinnoista. Tällä kertaa en saanut järkättyä perinteistä vuoristoleiriä tähän saumaan, mutta kyllä viikko kului mukavasti Pensacolassakin, Floridan lämmöstä nauttien. Vaikka Pensacolan rannat olivat taatusti upeimmat, mitä missään olen ikinä nähnyt, maltoin kuitenkin mieleni sen verran, että sain iskettyä koko kevään kovimman treeniviikon alle: maanantaina 15km TV Reipasta 3:33/km juoksumatolla, keskiviikkona 4x2000m 6:14-6:12 ja perjantaina kova 10km tiellä 32:09!

Kilsoja kolmelle viikolle kertyi siis 120, 168 ja 173. Kunto on lähtenyt kovaan nousuun ja treeneissä vauhdit ovat sitä myöten parantuneet mukavasti. Vuodenvaihteeseen osunut koulun valmennussekoilu ja takamatka kunnossa on ainakin hyvin menneiden treenien perusteella kurottu nyt umpeen.

Kisailua ei tarvitse enää kauan odotella, sillä suunnitelmissa olisi avata ulkoratakausi viimevuotiseen tapaan downtownisssa paikallisen Intercollegiate Invitationalin vitosella. Viime vuonna kisasta heltisi voitto ajalla 14:41, joka on yhä voimassa oleva henkilökohtainen rekordi. Seuraavat isommat tavoitteet siintävät kuitenkin n. 1kk:n päästä käytävissä ”vähän” isommissa pippaloissa Stanfordissa, Kaliforniassa…